Joskus tuntuu siltä, että asioista tehdään tasa-arvon nimissä ihan liian vaikeita. Esimerkiksi, ei saa puhua kotiäitiydestä tai koti-isyydestä, pelkkä sukupuolta kuvaavan sanan käyttö on epätasa-arvoa. Keskustelin erään akavalaisen anssa kotiäitiydestä ja hän huomautti, että jos aiheesta edes puhutaan se tarvitsee muutosta. Minä olen kotona, minä olen nainen, minä olen kotiäiti. Ei se siitä muutu, vaikka termi olisi kotivanhempi, minä olisin silti nainen ja silti kotona.
Tai ei saa puhua tytöistä ja pojista, vaan nimillä, ja nimikin mielellään voisi olla neutraali. Kannatan kyllä nimillä puhumista, se on persoonallista, mutta sitä en allekirjoita, että biologinen sukupuoli määrittäisi millainen sinusta tulee.
Saako poika pukeuta mekkoon? Saa. Saako tyttö leikkiä leikkimiekoilla? Saa. Saako poika leikkiä poneilla? Saa. Saako tytöllä olla turkoosit verhot? Saa.
Saako tyttö pukea mekon, leikkiä poneilla ja tykätä pinkistä? Saa.
Saako poika leikkiä star warsia, pukea puvun ja leikkiä autoilla? Saa.
Ei meidän tulisi takertua siihen käytetäänkö sukupuolta kuvaavia sanoja vai ei. Kohta ei varmaan saa puhua lapsista ja aikuisista, kun se luo ikäluokkien välistä epätasa-arvoa. Ja kielletään sanat "mummo" ja "pappa", "äiti" ja "isä".
Se on oleellista, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Se on oleellista, ettei sukupuoli määritä muuta kuin biologiaa. (Ja tässäkin on tietysti niitä, jotka eivät syntyessään ole selkeästi tyttöjä tai poikia) Muuten saa olla just sellainen kun on.
Vaikka kuitenkin halutaan häivyttää stereotypiat niin onko tulevaisuudessakin kotivanhemmuuden valitseva nainen "epätasa-arvoinen" tai teknistä työtä tekevä poika "liian perinteinen"?
Onko sukupuolten välistä tasa-arvoa se, että ihannoidaan kotiin jääviä neulovia miehiä ja teknisen työn valitsevia tyttöjä? Ei minusta. Tasa-arvoa on se, ettei välitetä mitä sukupuolta se ihminen on, jos hän itse on tyytyväinen omiin valintoihinsa.
Tavallaan toki kannatan sukupuoletonta puhetta, eipä olisi tuota tarvetta jatkuvasti mediallakaan tuoda ilmi, että kotona on naisia. Olisihan se nyt hankalaa kun pitäisi luetella nimeltä, että maija-tiina-oili-sanna-julia... - liikuntaryhmä tuonne ja, että meillä on yhteiskunnassa epätasa-arvoa kun kotona ovat ismo-jutta-raimo-kaisa-milla-hannele-susanna... ja töissä kalle-kimmo-iina-olli-tytti-petri-heikki...
Niillä sanoilla on ihan vaan tarkoitus jäsentää maailmaa, minusta on saivartelua, jollei voida yleisellä tasolla puhua tytöistä ja pojista. Yksilötasolla asia voikin sitten olla ihan toinen.
tiistai 18. lokakuuta 2016
tiistai 11. lokakuuta 2016
Tiedettä vanhemmista - vai otteita keskustelupalstoilta?
Vai median klikkejä?
Se on jotenkin uskomatonta kun lasten hyvästä hoidosta vaaditaan pätevää tutkimusnäyttöä, mutta se millaista kasvatus on nykyään tutkitaan keskustelupalstoilta!
Mistä lähtien kaksplus ja vau.fi ovat kelvanneet tieteellisen tutkimuksen lähteeksi? Keskustelupalstoilla ihmiset tulkitsevat asioita kärjistetysti ja tärkeämpää saattaa olla lauserakenteen oikeellisuus kuin itse asia. Ymmärtäisin jos tutkimuskohde olisi vaikka twitter ja nuorten tapa käyttää kieltä tai suomenkielen muutos kirjoitetussa arkikielessä, mutta että vanhemmustaidot tulkitaan keskustelupalstoilta! Kuinka monella vanhemmalla on aikaa edes roikkua keskustelupalstoilla?
Eilen juuri luin, ettei nykyajan vanhemmat ymmärrä ääneen lukemisen merkitystä. Aika raaka yleistys - jos keskustelupalstoilla on joku, joka ei ymmärrä tai tyhmäksi tekeytyvä trolli niin se ei kerro yhtään mitään siitä lukeeko valtaosa vanhemmista iltasatua vai ei. Asia toki oli tärkeä siinäkin jutussa: ääneen lukeminen kehittää lasta."Vanhemmat eivät ymmärrä kuinka tärkeästä asiasta on kyse"
Miksi tärkeät asiat pitää aina markkinoida lukijoille tyyliin "nykyajan vanhemmat ovat uusavuttomia" ? Voisiko sen vanhempien väheksynnän jättää pois, esim. tuossakin lukemisen tärkeydestä puhuvassa jutussa viittaukset vanhempien ymmärtämättömyyteen eivät ole mitenkään oleellisia vain tarkoituksenhakuisia. Olisi otsikoksi riittänyt "Lukeminen kehittää lasta" ?
Se on jotenkin uskomatonta kun lasten hyvästä hoidosta vaaditaan pätevää tutkimusnäyttöä, mutta se millaista kasvatus on nykyään tutkitaan keskustelupalstoilta!
Mistä lähtien kaksplus ja vau.fi ovat kelvanneet tieteellisen tutkimuksen lähteeksi? Keskustelupalstoilla ihmiset tulkitsevat asioita kärjistetysti ja tärkeämpää saattaa olla lauserakenteen oikeellisuus kuin itse asia. Ymmärtäisin jos tutkimuskohde olisi vaikka twitter ja nuorten tapa käyttää kieltä tai suomenkielen muutos kirjoitetussa arkikielessä, mutta että vanhemmustaidot tulkitaan keskustelupalstoilta! Kuinka monella vanhemmalla on aikaa edes roikkua keskustelupalstoilla?
Eilen juuri luin, ettei nykyajan vanhemmat ymmärrä ääneen lukemisen merkitystä. Aika raaka yleistys - jos keskustelupalstoilla on joku, joka ei ymmärrä tai tyhmäksi tekeytyvä trolli niin se ei kerro yhtään mitään siitä lukeeko valtaosa vanhemmista iltasatua vai ei. Asia toki oli tärkeä siinäkin jutussa: ääneen lukeminen kehittää lasta."Vanhemmat eivät ymmärrä kuinka tärkeästä asiasta on kyse"
Miksi tärkeät asiat pitää aina markkinoida lukijoille tyyliin "nykyajan vanhemmat ovat uusavuttomia" ? Voisiko sen vanhempien väheksynnän jättää pois, esim. tuossakin lukemisen tärkeydestä puhuvassa jutussa viittaukset vanhempien ymmärtämättömyyteen eivät ole mitenkään oleellisia vain tarkoituksenhakuisia. Olisi otsikoksi riittänyt "Lukeminen kehittää lasta" ?
Tässä vinkiksi muutamia
maanantai 10. lokakuuta 2016
Ruotsalaisia emme ole...
Ja taasko tämä alkaa... Demarinuorten mielestä hallituksen perhepolitiikka on haitallista lapsen kehitykselle ja sukupuolten väliselle tasa-arvolle, Reetta Räty ei usko, että kukaan nainen vapaaehtoisesti olisi kotona, Sanni Granholm-Laasonen ottaa esiin yhden tutkimuksen ja toivoo lisää tutkimusnäyttöä... Suomen Kuvalehtikin julkaisi äskettäin laajan jutun kotiäitidilemmasta. Jutussa oli melkolailla sama näkemys kuin Janne Tukiaisella, mutta olisi siinä toki hyviäkin asioita. Kotihoidontuki vaatii kehittämistä ja lisää joustoa sekä valinnan vapautta. Käyn tässä läpi ajatuksiani Suomen kuvalehden jutusta ja kotihoidosta noin yleensä, pari asiaa on mitä näissä kotihoitojärjestelmää vastustavissa jutuissa ei sanota.
Perusargumentit kotihoidon tukea vastaan jutusta löytyykin: naisen ura, palkkakehitys, eläke.... taloudellisesti tuettua kotona pysymistä. Jutussa vaan jälleen kerran oletetaan, etteivät nuoret äidit ajattelisi tätä. Oletaan myös, että ovat pätkätyöloukussa, oletetaan, että jokainen haluaa vakityön. Eiköhän tätä ajatella jo siinä vaiheessa kun lapsia ylipäätään toivotaan: haluaisinko jäädä kotiin vai pyrkiä töihin/mennä töihin? Haluaisinko luoda nyt ensin uran? Miten tämä vaikuttaa myöhemmin? Jos jutun tekijät uskovat etteivät nuoret naiset ajattele taloudellista toimeentuloaan eivätkä muuta kuin nykyhetkeä, niin metsään meni. Oletetaan, että ajateltaisiin vain nykyhetken toimeentuloa: Palkka, vaikka 2000€ -verot vai kotihoidontuki 400€-verot. Kumpi on taloudellisesti järkevämpää? Mistä löydät sen naisen joka ei tämän vertaa matikkaa osaa? Suurpeeheessäkin saa olla aika monta lasta, että päästään samaan tasoon kuin palkassa ja lasten kasvattaminen kotina ei ole mitään ilmaista. Toimittajia tuntuu riittävän ja taloustieteilijöitä. Syy jäädä kotiin ei ole raha. Ja jos se ei ole raha niin mikä se on?
Äitimyytti? Nykyaikana? Ei enää eletä aikaa, joilloin äidin oli pakko jäädä kotiin. Hämmästyin oikeastaan, että jutussa mainitaan THL:n tutkimuksesta toisiksi suurimmaksi syyksi: koska äidin kuuluu olla kotona. Hyvät naiset sentään! Joko tuo on tulkittu väärin tai naisten tosiaan tulee ruveta ajattelemaan vähän enempi itseään. Ei kenenkään kuulu olla kotona vastoin omia unelmiaan ja toiveitaan! Jos haluat laittaa lapset päivähoitoon ja lähteä itse pois kotoa, tee niin :) (Mikäli se on niin yksinkertaista ;) )
Työ meillä yhteiskunnassa taas edelleen on joku tabu. Työpaikan kahviossa voi puhua, mutta julkisessa keskustelussa ei saa sanoa: "palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta". Työ ei enää ole kaikille se joka tuo elämään sisältöä ja väitän, että monelle kaltaiselleni kotiäidille vakityö näyttäytyisi luokkuna: et voi päättää milloin on hyvä mennä töihin ja milloin ei. Pätkätyö ei kerrytä palkallista lomaa, mutta siihen sisältyy vapaus valita koska on käytettävissä. Nykyinen kotihoidontuki myös sallii työnteon. Hoitolisään vaikuttaa tulot, mutta hoitoraha maksetaan siitä, että lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa ja hänen pääasiallinen hoitajansa on vanhempi tai muu samassa taloudessa asuva henkilö - ei edelläänkään siitä, että nainen pysyy pois työstä. Esimerkiksi vanhempien tehdessä töitä vuoroissa tai pätkissä on ihan mahdollista sopia niin, että lapsi on kuitenkin kotona. Pitäisikö kotihoidon tuki sitten maksaa sentilleen puoliksi molempien tilille? Yksityisen hoidon tuellakin voisi palkata kotiin hoitajan. Jos täällä olisi vain uraihmisiä, oravia pyörässään, niin eipä täällä paljon vauvoja syntyisi. Ne todelliset työnsankarinaiset, jotka minä tunnen, eivät edes halua lapsia.
Työllisyyden ongelmat ovat siinä, että äitiys-ja vanhempainpäivärahat ovat ansiosidonnaisia. Totta kai, jokainen matikkaa taitava äiti haluaa mielellään, että on vakipaikka tai ainakin pitkä työsuhde ennen äitiyslomalle jäämistä. Ja totta kai se on riski sitten työnantajalle palkata nuori nainen, mutta sekin on työnantajien mielikuva. Yhtälailla riski olisi palkata lastentekoikäinen mies (se miesten hedelmällisyys ei edes niin äkkiä heikkene kuin naisten). Ja onko tämäkään kotihoidontuen vika? Kotihoidontuki ei ole ansiosidonnainen. Naisia taas valitettavasti usein lomautetaan tai porsaanrein turvin irtisanotaan, koska ovat hoitovapaalla - tuttavastani yksi lomautettiin, koska hänen vakityönsä työnkuvaa muutettiin siten, että se sopi hänen sijaiselleen, muttei hänelle. Eräs ystäväni haki omaa työtään - muttei saanut sitä, kyseessä oli projektityöstä, jonka rahoitus tarkistetaan määräajoin.
Syntyvyys laskee, kun se Ruotsisaa nousee. Jutussa tämän uskotaan johtuvan siitä, että työ ja perhe on helpompi yhdistää - eli nainen saa luoda uraa. Samaa argumenttia käyttäysin itsekin, mutta toisin päin - kotona olo on Ruotsissa helpompaa lapsen kouluikään asti ja työaikansa voi sovittaa lapsen hyväksi. Työstä voi olla vapaammin pois kun se itselle sopii. Toisaalta mitä merkitsee tuo tilasto, jonka Suomen kuvalehti väläytti: Suomessa käyrä naisten työllisyydessä notkahtaa, jos sitä vertaa Ruotsin vastaavaan. Entä sitten?
Tasa-arvoonkin vedottiin, että "kumpi vanhempi tahansa voi halutessaan jäädä kotiin" ei ole riittävän tasa-arvoista vaan isät pitää saada kotiin. Esimerkkinä, että isät käyttivät enemmän heille osoitettua isyysvapaata isyysvapaauudistuksen jälkeen. Mutta tässäkin, ennen uudistusta äidin piti ilmouttautua työttömäksi (jos omaa työpaikkaa ei ollut) siksi aikaa kun isä on korvamerkityllä vapaalle. Nykyään ei tarvitse, äitikin voi olla kotona. Tässä huomattiin se, että äitiä on ihan turha juoksuttaa työkkäriin, kun ei se kuitenkaan siksi aikaa töihin mene ja joudutaan vaan maksamaan yhden tuen sijaan toista tukea.
Jos ne työttömät kotiäidit kuitenkin haluavat töihin ja ovat valmiita ottamaan vastaan kokopäivätyötä niin siihen hoitorahan lisäksi voi saada työttömytsturvaa. Moni käyttää tätä porsaanreikää (hyssh! ei saa puhua julkisesti!) Koska hoitoraha on niin pieni, otetaan työttömyystuki lisäksi, mutta ei ole halua eikä järkeä mennä töihin, kun palkka-miinus päivähoitomaksut ei ois juurikaan enempää kuin hoitoraha+työttömyyskorvaus. Niiden vanhempien, joiden alalla riittää töitä, ei edes kannata ilmouttautua työttömäksi, koska siinä voisi äkkiä käydä ei-toivotusti ja saisikin töitä. Mutta tämä ei ole hoitorahaloukku vaan työttömyysturvan kannustinloukku. Jos työttömyyslukuja halutaan siivota niin silloin kotihoidon pitäisi olla yksinään riittävä, ettei työttömyyskorvausta tarttisi käyttää "väärin".
Entäs sen töissä käyvän osapuolen (isän) osallisuus? Jos oletetaan, että isä on töissä sen 8h / 5pv viikko niin mitä isä tekee muun ajan? Löhöääkö sohvalla ja rentoutuu raskaan työpäivän jälkeen? Ei meillä ainakaan. Meillä mies on sitten lasten kanssa, minä menen koiran kanssa. Jos siis mies (tai se työssäkäyvä osapuoli) haluaa osallistua lasten hoitoon niin ei se siitä työstä kiinni ole. Se on perheen sisäisestä tasa-arvosta kiinni eikä se siitä korvamerkeillä muutu.
Lisäksi otettiin myös esiin päivähoidon laatu ja kummeksuttiin, että mistä ihmeestä tulee suositus alle 3-vuotiaiden hoidosta kotona. Esimerkiksi infektiolääkäreiltä. Juuri siitä, että niin pieniä lapsia ei pitäisi hoitaa niin isoissa ryhmissä. Ja ei, tiedot päivähoidon ongelmallisuudesta lapsen kannalta eivät ole peräisin keskustelupalstoilta (vaikka voihan niissä keskustella), vaan vinkiksi toimittajillekin: scholar.google.fi . Jos suomeksi ei löydy, niin englantia kannattaa kokeilla hakukielenä :)
Sitten sekoitetaan sujuvasti päiväkoti ja varhaiskasvatus ja unohdetaan kokonaan, että kotihoidossa olevat lapset voivat mahdollisesti hyödyntää avointa varhaiskasvatusta ja kaikilla erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on edelleen subjektiivinen oikeus kuntouttavaan päivähoitoon. Kuntouttava päivähoito on maksutonta. Kotihoito ei tarkoita, että lapsi jää automaattisesti varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Ilmaista se kunnan avoin varhaiskasvatus ei aina ole,vaikkei maksakaan paljon. Perhekerhot ovat ilmaisia, muttei ne missä lapsi on ohjaajan vastuulla. Kunnan avoimen varhaiskasvatuksen lisäksi on kolmannen sektorin toimijat, esimerkiksi seurakunta, MLL... Jos oikein suunnittelee voi oman tehtävänsä lasten hoitajana aika helposti ulkoistaa: kerhoja ja lapsiparkkeja riittää vaikka joka päivälle.
Esimerkkeinä
Helsinki: Päiväkotien ja leikkipuistojen kerhot
Valkeakoski: Avoimen varhaiskasvatuksen kerhotarjotin
Entäpä ne lapset, jotka kuitenkin jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle? Saadaanko ne sinne, jos kotihoidontuki poistetaan. Ei välttämättä. Joukossa lapsia, joille varhaiskasvatukseen (päivähoito tai avoin varhaiskasvatus) ei jostain lapsesta ja järjestelmistä johtuvasta syystä ole mahdollista. Esimerkiksi infektioherkät lapset tai ne joilla on ongelmia olla ryhmässä vaikka psyykkkisen sairauden vuoksi. Kotioloissa he ovat kuitenkin usein aivan tavallisia lapsia. Mikä tuki osoitetaan heille, jotta kotihoito on edelleen mahdollista eikä lapsen hyvinvointi vaarannu?
Vammaistukea saa, jos osaa hakea, niin ehkä jopa enemmän kuin sen pienimmän (92,94e). Omaishoidon tuki on varattu niille lapsille, joilla toimintakyky on vajaa tai jos kunnalla on varaa saattaa sitä saada pitkäaikaissairas, toimintakyvyltään normaalikin lapsi, jos hoito vaatii vanhemmalta tavallista enemmän sitoutumista. Mutta vain JOS määrärahat riittävät. Omaishoito myös kerryttää eläkettä ja työttömäksi ilmouttavan omaishoitajan pitää tehdä selvitys, miten lapsen hoito järjestyy, jos töitä saa. Osa lapsista jäisi ehkä ilman omaishoidontukea ja ilman kotihoidon tukea, jos se poistettaisiin, mutteivat silti voisi mennä päivähoitoon. Tai voisi heidät pakottaa, mutta se voisi lisätä myös sairaalapäiviä ja käytösongelmia. Mitä perhe silloin valitsee? Miten huolehditaan niistä lapsista, jotka eivät ole riittävän sairaita tai vammaisia saadakseen erityisiä tukia, mutteivat riittävän normaaleja voidakseen hödyntää varhaiskasvatusta sellaisessa muodossa kuin sitä tarjotaan? Olisiko hoitorahan sitten hyvä olla harkinnan varaista? Pitäisikö siitä maksaa enemmän eläkettä? Sitähän se Soini ehdotti ja se poistaisi sen ongelman, josta ihan ekaksi puhuttiin: kun nuoret ei ajattele eläkettään, jos vaikka jäävät vanhana yksin. Yksi vaihtoehto on kerryttää itse eläkettään esimerkiksi eläkerahastoon. Huvittavintahan on, että eläkettä kertyy nytkin laskennallisesti suuremmasta määrästä kuin kotihoidontuki edes on https://www.tyoelake.fi/paljonko-saan-elaketta/sosiaalietuuksista-elaketta/
Kotihoitoa voi halutessaan ajatella myös kotikouluun verraten, esimerkiksi USA:ssa, jossa jutun mukaan vielä suurempi osa 3-vuotiaista on kotihoidossa, on myös paljon 4-vuotiaita kotikoulussa. Kotikoulusta (homeschooling) löytyy kyllä tutkimuksia, jos tahtoo penkoa. Itseasiassa jos halutaan ajatella niitä vuosia kuin Suomi oli PISA-tulosten huipulla ja verrata sitä päivähoitoon osallistumiseen, pitää katsoa muutamaa vuotta taaemmas - siihen aikaan kuin PISA-tutkimuksen huippulapset olivat alle kouluikäisiä. THL:n mukaan päiväkodissa hoidettujen lasten määrä on koko ajan kasvanut. Pisa-tulokset sen sijaan heikenneet. Sanni Granholm-Laasonen, mitä olet mieltä tästä?
Me emme kuitenkaan ole ruotsalaisia, emmekä venäläisiä, vaan suomalaisia. Kehitetään kotihoidon tukea ja työelämää siihen suuntaan, että perheellä on oikeasti vapaus valita ja luodaan mieluummin sellainen varhaiskasvatusjärjestelmä johon voi jokainen lapsi osallistua entistä paremmin. Pienryhmät ja infektiokäytäntöjen tarkistaminen voisi olla ensiaskel. Erityisesti ne sosioekonomiselta asemalta heikommassa asemassa olevat lapset tarvitsivat varhaiskasvatusta, mutta onko kukaan kysynyt heidän vanhemmiltaan, miksi lapset eivät osallistu mihinkään mitä tarjotaan?
Jos kuitenkin valinta on, että äiti on kotona, niin sitten se on. Se on perheen ja naisen valinta, kuten sekin, jos mies on kotona tai lapsi sittenkin hoidossa. Tasa-arvon nimissä ja syntyvyyden lisäämiseksi voitaisiin toki ruveta kyselemään vapaaehtoisesti lapsettomilta uranaisilta, että koskas niitä pikkupilttejä ajattelit synnyttää, kun Ruotsissakin on niin helppoa työn ja perheen yhdistäminen?
Luettavaa, nämä eivät välttämättä tue suoraan kumpaakaan näkökantaa tai anna vastausta siihen pitäisikö kotihoidontueka muuttaa nykyisestä, mutta näkökulmaa ne antavat kaikille asiaa pohtiville.
THL Vanhempainvapaa tutkimustuloksia
THL Lasten päivähoito 2014
Lapsen stressitason yhteys päivähoidon laatuun ja lapsen temperamenttiin
Äidit kotona ja työssä – perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet, Närvi, J. 2014
19.10.2016 Taloussanomat http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001933533.html
Lisää lähteitä tulossa, kun tästä lastenhoidolta joudan... suosittelen sillä välin tarkastamaan lähteitä tekstistä Korpit väijyvät oravia
Perusargumentit kotihoidon tukea vastaan jutusta löytyykin: naisen ura, palkkakehitys, eläke.... taloudellisesti tuettua kotona pysymistä. Jutussa vaan jälleen kerran oletetaan, etteivät nuoret äidit ajattelisi tätä. Oletaan myös, että ovat pätkätyöloukussa, oletetaan, että jokainen haluaa vakityön. Eiköhän tätä ajatella jo siinä vaiheessa kun lapsia ylipäätään toivotaan: haluaisinko jäädä kotiin vai pyrkiä töihin/mennä töihin? Haluaisinko luoda nyt ensin uran? Miten tämä vaikuttaa myöhemmin? Jos jutun tekijät uskovat etteivät nuoret naiset ajattele taloudellista toimeentuloaan eivätkä muuta kuin nykyhetkeä, niin metsään meni. Oletetaan, että ajateltaisiin vain nykyhetken toimeentuloa: Palkka, vaikka 2000€ -verot vai kotihoidontuki 400€-verot. Kumpi on taloudellisesti järkevämpää? Mistä löydät sen naisen joka ei tämän vertaa matikkaa osaa? Suurpeeheessäkin saa olla aika monta lasta, että päästään samaan tasoon kuin palkassa ja lasten kasvattaminen kotina ei ole mitään ilmaista. Toimittajia tuntuu riittävän ja taloustieteilijöitä. Syy jäädä kotiin ei ole raha. Ja jos se ei ole raha niin mikä se on?
Äitimyytti? Nykyaikana? Ei enää eletä aikaa, joilloin äidin oli pakko jäädä kotiin. Hämmästyin oikeastaan, että jutussa mainitaan THL:n tutkimuksesta toisiksi suurimmaksi syyksi: koska äidin kuuluu olla kotona. Hyvät naiset sentään! Joko tuo on tulkittu väärin tai naisten tosiaan tulee ruveta ajattelemaan vähän enempi itseään. Ei kenenkään kuulu olla kotona vastoin omia unelmiaan ja toiveitaan! Jos haluat laittaa lapset päivähoitoon ja lähteä itse pois kotoa, tee niin :) (Mikäli se on niin yksinkertaista ;) )
Työ meillä yhteiskunnassa taas edelleen on joku tabu. Työpaikan kahviossa voi puhua, mutta julkisessa keskustelussa ei saa sanoa: "palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta". Työ ei enää ole kaikille se joka tuo elämään sisältöä ja väitän, että monelle kaltaiselleni kotiäidille vakityö näyttäytyisi luokkuna: et voi päättää milloin on hyvä mennä töihin ja milloin ei. Pätkätyö ei kerrytä palkallista lomaa, mutta siihen sisältyy vapaus valita koska on käytettävissä. Nykyinen kotihoidontuki myös sallii työnteon. Hoitolisään vaikuttaa tulot, mutta hoitoraha maksetaan siitä, että lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa ja hänen pääasiallinen hoitajansa on vanhempi tai muu samassa taloudessa asuva henkilö - ei edelläänkään siitä, että nainen pysyy pois työstä. Esimerkiksi vanhempien tehdessä töitä vuoroissa tai pätkissä on ihan mahdollista sopia niin, että lapsi on kuitenkin kotona. Pitäisikö kotihoidon tuki sitten maksaa sentilleen puoliksi molempien tilille? Yksityisen hoidon tuellakin voisi palkata kotiin hoitajan. Jos täällä olisi vain uraihmisiä, oravia pyörässään, niin eipä täällä paljon vauvoja syntyisi. Ne todelliset työnsankarinaiset, jotka minä tunnen, eivät edes halua lapsia.
Työllisyyden ongelmat ovat siinä, että äitiys-ja vanhempainpäivärahat ovat ansiosidonnaisia. Totta kai, jokainen matikkaa taitava äiti haluaa mielellään, että on vakipaikka tai ainakin pitkä työsuhde ennen äitiyslomalle jäämistä. Ja totta kai se on riski sitten työnantajalle palkata nuori nainen, mutta sekin on työnantajien mielikuva. Yhtälailla riski olisi palkata lastentekoikäinen mies (se miesten hedelmällisyys ei edes niin äkkiä heikkene kuin naisten). Ja onko tämäkään kotihoidontuen vika? Kotihoidontuki ei ole ansiosidonnainen. Naisia taas valitettavasti usein lomautetaan tai porsaanrein turvin irtisanotaan, koska ovat hoitovapaalla - tuttavastani yksi lomautettiin, koska hänen vakityönsä työnkuvaa muutettiin siten, että se sopi hänen sijaiselleen, muttei hänelle. Eräs ystäväni haki omaa työtään - muttei saanut sitä, kyseessä oli projektityöstä, jonka rahoitus tarkistetaan määräajoin.
Syntyvyys laskee, kun se Ruotsisaa nousee. Jutussa tämän uskotaan johtuvan siitä, että työ ja perhe on helpompi yhdistää - eli nainen saa luoda uraa. Samaa argumenttia käyttäysin itsekin, mutta toisin päin - kotona olo on Ruotsissa helpompaa lapsen kouluikään asti ja työaikansa voi sovittaa lapsen hyväksi. Työstä voi olla vapaammin pois kun se itselle sopii. Toisaalta mitä merkitsee tuo tilasto, jonka Suomen kuvalehti väläytti: Suomessa käyrä naisten työllisyydessä notkahtaa, jos sitä vertaa Ruotsin vastaavaan. Entä sitten?
Tasa-arvoonkin vedottiin, että "kumpi vanhempi tahansa voi halutessaan jäädä kotiin" ei ole riittävän tasa-arvoista vaan isät pitää saada kotiin. Esimerkkinä, että isät käyttivät enemmän heille osoitettua isyysvapaata isyysvapaauudistuksen jälkeen. Mutta tässäkin, ennen uudistusta äidin piti ilmouttautua työttömäksi (jos omaa työpaikkaa ei ollut) siksi aikaa kun isä on korvamerkityllä vapaalle. Nykyään ei tarvitse, äitikin voi olla kotona. Tässä huomattiin se, että äitiä on ihan turha juoksuttaa työkkäriin, kun ei se kuitenkaan siksi aikaa töihin mene ja joudutaan vaan maksamaan yhden tuen sijaan toista tukea.
Jos ne työttömät kotiäidit kuitenkin haluavat töihin ja ovat valmiita ottamaan vastaan kokopäivätyötä niin siihen hoitorahan lisäksi voi saada työttömytsturvaa. Moni käyttää tätä porsaanreikää (hyssh! ei saa puhua julkisesti!) Koska hoitoraha on niin pieni, otetaan työttömyystuki lisäksi, mutta ei ole halua eikä järkeä mennä töihin, kun palkka-miinus päivähoitomaksut ei ois juurikaan enempää kuin hoitoraha+työttömyyskorvaus. Niiden vanhempien, joiden alalla riittää töitä, ei edes kannata ilmouttautua työttömäksi, koska siinä voisi äkkiä käydä ei-toivotusti ja saisikin töitä. Mutta tämä ei ole hoitorahaloukku vaan työttömyysturvan kannustinloukku. Jos työttömyyslukuja halutaan siivota niin silloin kotihoidon pitäisi olla yksinään riittävä, ettei työttömyyskorvausta tarttisi käyttää "väärin".
Entäs sen töissä käyvän osapuolen (isän) osallisuus? Jos oletetaan, että isä on töissä sen 8h / 5pv viikko niin mitä isä tekee muun ajan? Löhöääkö sohvalla ja rentoutuu raskaan työpäivän jälkeen? Ei meillä ainakaan. Meillä mies on sitten lasten kanssa, minä menen koiran kanssa. Jos siis mies (tai se työssäkäyvä osapuoli) haluaa osallistua lasten hoitoon niin ei se siitä työstä kiinni ole. Se on perheen sisäisestä tasa-arvosta kiinni eikä se siitä korvamerkeillä muutu.
Lisäksi otettiin myös esiin päivähoidon laatu ja kummeksuttiin, että mistä ihmeestä tulee suositus alle 3-vuotiaiden hoidosta kotona. Esimerkiksi infektiolääkäreiltä. Juuri siitä, että niin pieniä lapsia ei pitäisi hoitaa niin isoissa ryhmissä. Ja ei, tiedot päivähoidon ongelmallisuudesta lapsen kannalta eivät ole peräisin keskustelupalstoilta (vaikka voihan niissä keskustella), vaan vinkiksi toimittajillekin: scholar.google.fi . Jos suomeksi ei löydy, niin englantia kannattaa kokeilla hakukielenä :)
Sitten sekoitetaan sujuvasti päiväkoti ja varhaiskasvatus ja unohdetaan kokonaan, että kotihoidossa olevat lapset voivat mahdollisesti hyödyntää avointa varhaiskasvatusta ja kaikilla erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on edelleen subjektiivinen oikeus kuntouttavaan päivähoitoon. Kuntouttava päivähoito on maksutonta. Kotihoito ei tarkoita, että lapsi jää automaattisesti varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Ilmaista se kunnan avoin varhaiskasvatus ei aina ole,vaikkei maksakaan paljon. Perhekerhot ovat ilmaisia, muttei ne missä lapsi on ohjaajan vastuulla. Kunnan avoimen varhaiskasvatuksen lisäksi on kolmannen sektorin toimijat, esimerkiksi seurakunta, MLL... Jos oikein suunnittelee voi oman tehtävänsä lasten hoitajana aika helposti ulkoistaa: kerhoja ja lapsiparkkeja riittää vaikka joka päivälle.
Esimerkkeinä
Helsinki: Päiväkotien ja leikkipuistojen kerhot
Valkeakoski: Avoimen varhaiskasvatuksen kerhotarjotin
Entäpä ne lapset, jotka kuitenkin jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle? Saadaanko ne sinne, jos kotihoidontuki poistetaan. Ei välttämättä. Joukossa lapsia, joille varhaiskasvatukseen (päivähoito tai avoin varhaiskasvatus) ei jostain lapsesta ja järjestelmistä johtuvasta syystä ole mahdollista. Esimerkiksi infektioherkät lapset tai ne joilla on ongelmia olla ryhmässä vaikka psyykkkisen sairauden vuoksi. Kotioloissa he ovat kuitenkin usein aivan tavallisia lapsia. Mikä tuki osoitetaan heille, jotta kotihoito on edelleen mahdollista eikä lapsen hyvinvointi vaarannu?
Vammaistukea saa, jos osaa hakea, niin ehkä jopa enemmän kuin sen pienimmän (92,94e). Omaishoidon tuki on varattu niille lapsille, joilla toimintakyky on vajaa tai jos kunnalla on varaa saattaa sitä saada pitkäaikaissairas, toimintakyvyltään normaalikin lapsi, jos hoito vaatii vanhemmalta tavallista enemmän sitoutumista. Mutta vain JOS määrärahat riittävät. Omaishoito myös kerryttää eläkettä ja työttömäksi ilmouttavan omaishoitajan pitää tehdä selvitys, miten lapsen hoito järjestyy, jos töitä saa. Osa lapsista jäisi ehkä ilman omaishoidontukea ja ilman kotihoidon tukea, jos se poistettaisiin, mutteivat silti voisi mennä päivähoitoon. Tai voisi heidät pakottaa, mutta se voisi lisätä myös sairaalapäiviä ja käytösongelmia. Mitä perhe silloin valitsee? Miten huolehditaan niistä lapsista, jotka eivät ole riittävän sairaita tai vammaisia saadakseen erityisiä tukia, mutteivat riittävän normaaleja voidakseen hödyntää varhaiskasvatusta sellaisessa muodossa kuin sitä tarjotaan? Olisiko hoitorahan sitten hyvä olla harkinnan varaista? Pitäisikö siitä maksaa enemmän eläkettä? Sitähän se Soini ehdotti ja se poistaisi sen ongelman, josta ihan ekaksi puhuttiin: kun nuoret ei ajattele eläkettään, jos vaikka jäävät vanhana yksin. Yksi vaihtoehto on kerryttää itse eläkettään esimerkiksi eläkerahastoon. Huvittavintahan on, että eläkettä kertyy nytkin laskennallisesti suuremmasta määrästä kuin kotihoidontuki edes on https://www.tyoelake.fi/paljonko-saan-elaketta/sosiaalietuuksista-elaketta/
Kotihoitoa voi halutessaan ajatella myös kotikouluun verraten, esimerkiksi USA:ssa, jossa jutun mukaan vielä suurempi osa 3-vuotiaista on kotihoidossa, on myös paljon 4-vuotiaita kotikoulussa. Kotikoulusta (homeschooling) löytyy kyllä tutkimuksia, jos tahtoo penkoa. Itseasiassa jos halutaan ajatella niitä vuosia kuin Suomi oli PISA-tulosten huipulla ja verrata sitä päivähoitoon osallistumiseen, pitää katsoa muutamaa vuotta taaemmas - siihen aikaan kuin PISA-tutkimuksen huippulapset olivat alle kouluikäisiä. THL:n mukaan päiväkodissa hoidettujen lasten määrä on koko ajan kasvanut. Pisa-tulokset sen sijaan heikenneet. Sanni Granholm-Laasonen, mitä olet mieltä tästä?
Me emme kuitenkaan ole ruotsalaisia, emmekä venäläisiä, vaan suomalaisia. Kehitetään kotihoidon tukea ja työelämää siihen suuntaan, että perheellä on oikeasti vapaus valita ja luodaan mieluummin sellainen varhaiskasvatusjärjestelmä johon voi jokainen lapsi osallistua entistä paremmin. Pienryhmät ja infektiokäytäntöjen tarkistaminen voisi olla ensiaskel. Erityisesti ne sosioekonomiselta asemalta heikommassa asemassa olevat lapset tarvitsivat varhaiskasvatusta, mutta onko kukaan kysynyt heidän vanhemmiltaan, miksi lapset eivät osallistu mihinkään mitä tarjotaan?
Jos kuitenkin valinta on, että äiti on kotona, niin sitten se on. Se on perheen ja naisen valinta, kuten sekin, jos mies on kotona tai lapsi sittenkin hoidossa. Tasa-arvon nimissä ja syntyvyyden lisäämiseksi voitaisiin toki ruveta kyselemään vapaaehtoisesti lapsettomilta uranaisilta, että koskas niitä pikkupilttejä ajattelit synnyttää, kun Ruotsissakin on niin helppoa työn ja perheen yhdistäminen?
Luettavaa, nämä eivät välttämättä tue suoraan kumpaakaan näkökantaa tai anna vastausta siihen pitäisikö kotihoidontueka muuttaa nykyisestä, mutta näkökulmaa ne antavat kaikille asiaa pohtiville.
THL Vanhempainvapaa tutkimustuloksia
THL Lasten päivähoito 2014
Lapsen stressitason yhteys päivähoidon laatuun ja lapsen temperamenttiin
Äidit kotona ja työssä – perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet, Närvi, J. 2014
19.10.2016 Taloussanomat http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001933533.html
Lisää lähteitä tulossa, kun tästä lastenhoidolta joudan... suosittelen sillä välin tarkastamaan lähteitä tekstistä Korpit väijyvät oravia
tiistai 4. lokakuuta 2016
Varhaiskasvatusta
Varhaiskasvatus ei ole kotona tapahtuvaa kasvatusta, sillä varhaiskasvatusta voivat toteuttaa vain ammattilaiset. Varhaiskasvatus on kuitenkin jotain sellaista mistä säännölisen epäsäännöllisesti julkisuudessa ollaan huolissaan - useinmiten siitä, miten osa lapsista syrjäytyy, kun jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.
Tänä syksynä rohkaistuimme yrittämään, jos avoimen varhaiskasvatuksen kerho voisi tarjota viisivuotiaalle jotain sellaista mitä kotona en pysty. Ja voihan se, nimittäin toimintaa ikätasoisessa ryhmässä. Minusta kun ei millään enää saa viisivuotiasta ja naapuristakin se paras kaveri on päiväkodissa. Viisivuotiaita enää aika vähän on leikkipuistoissa aamupäivisin, joten toivon, että tämä onnistuu.
Tutustuessa kerhoon kuitenkin kohtasin jälleen näitä ihania ennakkoasenteita: "Osaako olla ilman äitiä ollenkaan?" "Oletteko leikanneet saksilla?" Siis haloo. Vaikka lapsi on hoidossa kotona, niin kyllä kotona voi askarrella ja lapsi voi välillä olla jonkun muun kuin oman vanhemman vastuulla.
Kerhon muiden vanhempien kanssa jutellessa tuli myös puheeksi, että saako kerhoon tulla, jos kotona sisarus on oksennustaudissa. Joidenkin mielestä se on kakspiippuista. Meille mahatauti ei ole kakspiippuista, se on sairaalareissu, tuli se sitten kaupasta tai kerhosta. Mutta katsotaan kuinka hyvin kerho pystyy toteuttamaan varhaiskasvatuksen suosituksia, joissa päätavoite on kuitenkin lasten hyvinvointi. Terveys on osa hyvinvointia.
Varhaiskasvatus suunnitelmaa lukiessani olen muutenkin ihmetellyt mikä tekee ammattikasvattajasta niin paljon paremman, että suunnitelman osa-alueiden tulee olla nimenomaan ammattilaisen toteuttamia? Muutoinhan varhaiskasvatuksen osa-alueet ovat täysin toteutettavissa myös kotona. Osa jopa lapsikohtaisesti joustavammin kuin päivähoidossa. Myös kotikasvatus voi olla suunnitelmallista ja sitä "toisten huomioimista ja vuoron ottamista" voi opetella vaikka kauppajonossa. Eli en lähtökohtaisesti ymmärrä, mikä varhaiskasvatuksesta tekee niin hienoa, että subjektiivisesta oikeudesta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen pitää tapella? Tai leimata kaikki ne syrjäytyneiksi, jotka eivät mene päiväkotiin? Asianhan voi ajatella niinkin päin, että varhaiskasvatus syrjäyttää, kun siihen osallistuvat ne samat lapset, jotka muutoin olisivat leikkimässä leikkipuistossa syrjäytymisvaarassa olevien kanssa ;) Naapureiden kanssa kerhopäivät menevät nyt ihan ristiin, kun ovat eri ryhmässä. Koskas niiden naapurin lasten kanssa ehtii sit leikkiä?
Tässä välissähän me vaihdettiin paikkakuntaa, ja oikeasti on ollut iloisiakin yllätyksiä. Täällä asuinalueen leikkipuistoon tuleville sanotaan "Hei!", täällä kerhovetäjät ymmärtää mitä tarkoittaa pitkäaikaissairas ja miten se eroaa vajaasta vastustuskyvystä. Täällä myös perhekahvilajärjestelyt olivat sellaiset, kun kuvittelin niiden muuallakin olevan - meidän 2v pääs elämänsä ensimmäistä kertaa perhekerhoon. Hauskinta taisi olla uus tila ja uus täti, mutta lelut, musiikit, askartelutarvikkeet ja välipalat löytyy meiltä kotoakin. Minulle muut aikuiset naamat oli ehkä tärkeempiä, toisia aikuisiakaan ei meillä päivisin ole.
Täällä kunta myös ymmärsi miksi on parempi, että jatkan kotona silloinkin kun isompi menee eskariin. Minusta tuli omaishoitaja, joten eskari voidaan periaatteessa toteuttaa samoin kuin tuo kerhoilu: ei mene mukaan pahimpaan infektioaikaan.
Pieniä asioita kunnalle, suuria juuri meille :) Vanhan kunnan ei ehkä kannattaisi mainostaa itseään lapsiperheiden kaupunkina.
Tänä syksynä rohkaistuimme yrittämään, jos avoimen varhaiskasvatuksen kerho voisi tarjota viisivuotiaalle jotain sellaista mitä kotona en pysty. Ja voihan se, nimittäin toimintaa ikätasoisessa ryhmässä. Minusta kun ei millään enää saa viisivuotiasta ja naapuristakin se paras kaveri on päiväkodissa. Viisivuotiaita enää aika vähän on leikkipuistoissa aamupäivisin, joten toivon, että tämä onnistuu.
Tutustuessa kerhoon kuitenkin kohtasin jälleen näitä ihania ennakkoasenteita: "Osaako olla ilman äitiä ollenkaan?" "Oletteko leikanneet saksilla?" Siis haloo. Vaikka lapsi on hoidossa kotona, niin kyllä kotona voi askarrella ja lapsi voi välillä olla jonkun muun kuin oman vanhemman vastuulla.
Kerhon muiden vanhempien kanssa jutellessa tuli myös puheeksi, että saako kerhoon tulla, jos kotona sisarus on oksennustaudissa. Joidenkin mielestä se on kakspiippuista. Meille mahatauti ei ole kakspiippuista, se on sairaalareissu, tuli se sitten kaupasta tai kerhosta. Mutta katsotaan kuinka hyvin kerho pystyy toteuttamaan varhaiskasvatuksen suosituksia, joissa päätavoite on kuitenkin lasten hyvinvointi. Terveys on osa hyvinvointia.
Varhaiskasvatus suunnitelmaa lukiessani olen muutenkin ihmetellyt mikä tekee ammattikasvattajasta niin paljon paremman, että suunnitelman osa-alueiden tulee olla nimenomaan ammattilaisen toteuttamia? Muutoinhan varhaiskasvatuksen osa-alueet ovat täysin toteutettavissa myös kotona. Osa jopa lapsikohtaisesti joustavammin kuin päivähoidossa. Myös kotikasvatus voi olla suunnitelmallista ja sitä "toisten huomioimista ja vuoron ottamista" voi opetella vaikka kauppajonossa. Eli en lähtökohtaisesti ymmärrä, mikä varhaiskasvatuksesta tekee niin hienoa, että subjektiivisesta oikeudesta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen pitää tapella? Tai leimata kaikki ne syrjäytyneiksi, jotka eivät mene päiväkotiin? Asianhan voi ajatella niinkin päin, että varhaiskasvatus syrjäyttää, kun siihen osallistuvat ne samat lapset, jotka muutoin olisivat leikkimässä leikkipuistossa syrjäytymisvaarassa olevien kanssa ;) Naapureiden kanssa kerhopäivät menevät nyt ihan ristiin, kun ovat eri ryhmässä. Koskas niiden naapurin lasten kanssa ehtii sit leikkiä?
Tässä välissähän me vaihdettiin paikkakuntaa, ja oikeasti on ollut iloisiakin yllätyksiä. Täällä asuinalueen leikkipuistoon tuleville sanotaan "Hei!", täällä kerhovetäjät ymmärtää mitä tarkoittaa pitkäaikaissairas ja miten se eroaa vajaasta vastustuskyvystä. Täällä myös perhekahvilajärjestelyt olivat sellaiset, kun kuvittelin niiden muuallakin olevan - meidän 2v pääs elämänsä ensimmäistä kertaa perhekerhoon. Hauskinta taisi olla uus tila ja uus täti, mutta lelut, musiikit, askartelutarvikkeet ja välipalat löytyy meiltä kotoakin. Minulle muut aikuiset naamat oli ehkä tärkeempiä, toisia aikuisiakaan ei meillä päivisin ole.
Täällä kunta myös ymmärsi miksi on parempi, että jatkan kotona silloinkin kun isompi menee eskariin. Minusta tuli omaishoitaja, joten eskari voidaan periaatteessa toteuttaa samoin kuin tuo kerhoilu: ei mene mukaan pahimpaan infektioaikaan.
Pieniä asioita kunnalle, suuria juuri meille :) Vanhan kunnan ei ehkä kannattaisi mainostaa itseään lapsiperheiden kaupunkina.
maanantai 1. elokuuta 2016
Rokotekriittisyys
Voihan huoh... HS kirjoitti 17.7.2016 jutun Pietarsaaresta. Itselleni siitä nousi silmiin sellainen asia, että rokotekriittiset luulevat lääketehtaiden ja thl:n piilottelevan rokotehaittoja, jos neuvolatäti unohtaa antaa rokotteen pakkausselosteen. Tästä syystä sitten ihmiset pelästyvät, kun saavat sen jostain käsiinsä. Ja jättävät rokottamatta.
Ohje kaikille tätä asiaa miettiville. Lukekaa pakkausseloste mistä tahansa lääkkeestä tai rokotteesta, varmistakaa, ettei teillä ole mitäään estettä käyttää kyseistä lääkettä. Vasta-aiheet ja yhteisvaikutukset on sanottu pakkausselosteessa, jos epäilette, kysykää asiaan perehtyneeltä lääkäriltä. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille ja kyllä, rokotereaktiot ovat tosi asia. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat julkista tietoa ja jos havaitsette jonkin sivuvaikutuksen raportoikaa siitä lääkärille tai suoraan fimeaan.
Omalla lapsellani on lääketieteellinen este olla ottamatta rotarokotetta. Ventoline ei sovi hänelle ja joidenkin antibioottien sekä Emla voiteen käyttöä pitää harkita tarkkaan.
En ole lääkevastainen, mutta todellakin lääkekriittinen. En suostu käyttämään itse enkä antamaan lapselle lääkkeitä, joiden yhteisvaikutuksia ei ole mulle selitetty. Ja vastaus "kyllä se varmaan on tarkistettu" ei riitä.
Influenssarokoteet kävimme kaikki ottamassa. Tästäkin näin facebookissa kommentin "Miettikää kaks kertaa ennen kuin otatte!!! Uskotteko itseänne vai terveyttänne testailevia lääkäreitä/lääketehtaita/viranonaisia!!!" (En muista sanasta sanaan). Kyllähän tuommonen kommentti näin riskiryhmäperheessä nostaa karvat pystyyn. Ei minua haittaa, jos joku ei sitä hae, kaikkia ei kuitenkaan rokoteta influenssaa vastaan ja influenssarokotteen rokotekattavuus tuskin on mitään huippuluokkaa. Mutta se, että pitää tyhmänä ihmisiä, jotka ottavat rokotteen vs. mahdollinen sairastuminen. Olen itse perusterve ja influenssaa vastaan en rokottautunut kuin satunnaisesti, kunnes se kerran sitten osui tässä lapsiperhevuosina. Kaikki lihakset kipeet, korkea kuume, päätä särki, hyvä kun asentoa pystyi vaihtamaan tai oksensi. Ei puhettakaan, että olisin liikkunut ensimmäisinä päivinä sängystä yhtään mihinkään. Onneksi satuttiin olenaan isovanhemmilla, onneksi muut oli rokotettu - he eivät saanet sitä tai ehkä vähäisiä oireita. Ei ole tarvinnut miettiä enää kahdesti.
Rokote ei välttämättä suojaa täydellisesti, varsinkin influenssarokote voi olla jälkijunassa jo siitä, kun virus on ehtinyt muuntua. Silti se suojaa edes jonkin verran.
Rokotehaitta osuu aina jollekin. Alumiiniadjuvanttien lopullisesta osuudesta myöhempiin neurologisiin ongelmiin ei tiedetä vielä tarpeeksi.
Rokotteet eivät ole 100% turvallisia, ne eivät takaa 100% suojaa. Mutta voiko mistään olla elämässä 100% varma? Rokotteet eivät ole täydellinen vaihtoehto sellaisina kuin ne nyt ovat, kuitenkin mielestäni luonnonvalintaa parempi vaihtoehto. Mutta toki, olen puolueellinen, luonnonvalinta olisi vienyt meiltä ainakin toisen lapsen.
Rokottaminen suojaa myös välillisesti muita. Ei ne vasta-aineet mitenkään mystisesti hyppää rokottamattomaan, vaan suoja tulee siitä, etteivät taudit leviä niin herkästi rokotettujen keskuudessa - se ei silti tarkoita, etteikö joku rokotettukin voisi tartuttaa tai sairastua.
Ohje kaikille tätä asiaa miettiville. Lukekaa pakkausseloste mistä tahansa lääkkeestä tai rokotteesta, varmistakaa, ettei teillä ole mitäään estettä käyttää kyseistä lääkettä. Vasta-aiheet ja yhteisvaikutukset on sanottu pakkausselosteessa, jos epäilette, kysykää asiaan perehtyneeltä lääkäriltä. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille ja kyllä, rokotereaktiot ovat tosi asia. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat julkista tietoa ja jos havaitsette jonkin sivuvaikutuksen raportoikaa siitä lääkärille tai suoraan fimeaan.
Omalla lapsellani on lääketieteellinen este olla ottamatta rotarokotetta. Ventoline ei sovi hänelle ja joidenkin antibioottien sekä Emla voiteen käyttöä pitää harkita tarkkaan.
En ole lääkevastainen, mutta todellakin lääkekriittinen. En suostu käyttämään itse enkä antamaan lapselle lääkkeitä, joiden yhteisvaikutuksia ei ole mulle selitetty. Ja vastaus "kyllä se varmaan on tarkistettu" ei riitä.
Influenssarokoteet kävimme kaikki ottamassa. Tästäkin näin facebookissa kommentin "Miettikää kaks kertaa ennen kuin otatte!!! Uskotteko itseänne vai terveyttänne testailevia lääkäreitä/lääketehtaita/viranonaisia!!!" (En muista sanasta sanaan). Kyllähän tuommonen kommentti näin riskiryhmäperheessä nostaa karvat pystyyn. Ei minua haittaa, jos joku ei sitä hae, kaikkia ei kuitenkaan rokoteta influenssaa vastaan ja influenssarokotteen rokotekattavuus tuskin on mitään huippuluokkaa. Mutta se, että pitää tyhmänä ihmisiä, jotka ottavat rokotteen vs. mahdollinen sairastuminen. Olen itse perusterve ja influenssaa vastaan en rokottautunut kuin satunnaisesti, kunnes se kerran sitten osui tässä lapsiperhevuosina. Kaikki lihakset kipeet, korkea kuume, päätä särki, hyvä kun asentoa pystyi vaihtamaan tai oksensi. Ei puhettakaan, että olisin liikkunut ensimmäisinä päivinä sängystä yhtään mihinkään. Onneksi satuttiin olenaan isovanhemmilla, onneksi muut oli rokotettu - he eivät saanet sitä tai ehkä vähäisiä oireita. Ei ole tarvinnut miettiä enää kahdesti.
Rokote ei välttämättä suojaa täydellisesti, varsinkin influenssarokote voi olla jälkijunassa jo siitä, kun virus on ehtinyt muuntua. Silti se suojaa edes jonkin verran.
Rokotehaitta osuu aina jollekin. Alumiiniadjuvanttien lopullisesta osuudesta myöhempiin neurologisiin ongelmiin ei tiedetä vielä tarpeeksi.
Rokotteet eivät ole 100% turvallisia, ne eivät takaa 100% suojaa. Mutta voiko mistään olla elämässä 100% varma? Rokotteet eivät ole täydellinen vaihtoehto sellaisina kuin ne nyt ovat, kuitenkin mielestäni luonnonvalintaa parempi vaihtoehto. Mutta toki, olen puolueellinen, luonnonvalinta olisi vienyt meiltä ainakin toisen lapsen.
Rokottaminen suojaa myös välillisesti muita. Ei ne vasta-aineet mitenkään mystisesti hyppää rokottamattomaan, vaan suoja tulee siitä, etteivät taudit leviä niin herkästi rokotettujen keskuudessa - se ei silti tarkoita, etteikö joku rokotettukin voisi tartuttaa tai sairastua.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
Perhetyö
Päädyin siihen, että kokeilen, ennakkoajatukseni ja tietoni asiasta piti täysin paikkansa: perhetyöstä ei saa apua kotitöihin, ainoastaan lasten hoitoon, että voi hetken hengähtää tai tehdä niitä kotitöitä. Perhetyö maksaa kuitenkin vähemmän kuin siivoja kotiin.
Ne ilmeet, kun sanoin, että kiitos en tarvitse lasten ulkoiluttajaa, ainoastaan, jos voisi olla apuna tuossa maanantaiaamun parittoman sukan, kengän, lapasen ja housun metsästyksessä, että tykkään kyllä mennä itse lasten kanssa ulos. Mitä tekisin yksin kotona?? Ei kai kotiäidit tarvitse apua siihen, että voisivat toteuttaa sitä stereotypiaa mikä heistä on: köllöttää sohvalla katsomassa telkkaria?
Siis tarkoitan nyt ihan tavallista perhettä, sellaista, joka voisi käyttää tätä matalimman kynnyksen palvelua siinä vaiheessa, perheessä ei ole ongelmia vaan ainoastaan hetkellistä riittämättömyyttä, esimerksiksi kun lapset haluaa huomiota yhtäaikaa ja kirkuu, jollei yksikään käsi auta juuri häntä tai, kun kotona oleva vanhempi ei ole saanut kunnolla nukuttua yövalvomisten vuoksi (silloin se sohvaköllötys on kyllä ihan kivaa). Apua tartvitsee sellaisiin pikkuasioihin, joita varten ei viitsi ajattaa mummuja satoja kilometrejä. "Hei miniä täällä soittelee, tulisitko kattoon lapsia puoleksi tunniksi, että etsin molemmille vaatteet?"
Näytin näille työntekijöille myös lapseni tilanteesta tehdyn selvityksen "Kuka tän on tehny? Täähän on hyvä teksti." - Minä olen tehnyt. Se ennakkoajatus heille heti tuli, että tekstin on tehnyt joku töissä oleva ammattilainen, koska se on hyvä teksti. Ei tullut mieleen, että kotiäidillä voi olla ammatti ja koulutus. Että kotiäiti osaisi itse kertoa lapsestaan ne olennaiset asiat, joita ammattilaisten tulee tietää. Ei se mihin minulla on koulutus ole kadonnut yhtään mihinkään kotivuosina. Mutta eivät he sitä ammattia kysyneet missään vaiheessa. Jos joskus palaan töihin niin se mitä voin kotivuosien sanoa opettaneen on "kuuntele asiakasta ja omaista, älä ikinä ensimmäiseksi ajattele tietäväsi paremmin". Ehkä joku työnantaja jossain ihan oikeasti arvostaa sitä, että ihminen on viettänyt omien lastensa kanssa sen ajan kun he olivat pieniä ja kohdannut erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöitä asiakkaan asemassa. Kotivanhempi ei ole automaattisesti mikään tietämätön tollo.
Usein kodin kaaos on vaan seurasta siitä, ettei yksinkertaisesti kerkiä siivota tai tehdä kotitöitä jos haluaa olla lasten kanssa sekä pitää ne pienet tauot itselleen, silloin kun pystyy. Ei siinä auta se, että joku tulee auttamaan lastenhoidossa, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tehdä kotitöitä tai lepäillä. Siihen auttaa se, että joku tekisi ne kotityöt, jotta vanhemmalla olisi aikaa olla lasten kanssa.
Mutta ei välttämättä sekään, koska koti on koti ja kotonaan haluaa, että astiat on oikeilla paikoilla ja vaatteet kaapissa oikein, jotta ne seuraavalla kerralla löytyy.
Tosin meillä käy niin, että ne on sängyllä tai tuolilla ja pyykkitelineellä, koska minä en tee, jollen ehdi tehdä kunnolla. Ja jos mies siivoaa niin ne tavarat ja pyykit on kyllä kaapissa, mutten minä välttämättä löydä niitä eri hyllyltä. Ne vaatteet kuuluu viikata tietyllä tavalla, että mahtuu ja lelut oltava omissa laatikoissaan, että löytyy. Joskus tässä miehen kanssa törmää erilainen logiikka sekä pituuserot. Jos toinen on 30cm pidempi niin asiat löytyy yleensä ylhäältä. Tässä yksi päivä perhetyöntekijä ja opiskelija olivat meillä pienemmän kanssa sen aikaa, kun itse olin isomman kanssa asioilla. Heille tuli tarve löytää lapaset. Huvittavinta oli se, että ei onnistunut :D Lapsella oli kädessä peukuttomat vauvan tumput, koska kumpikaan ei ymmärtänyt kurkistaa yläkaappiin.
Pari kertaa meillä on nyt työntekijä käynyt, lapset on ottaneet heidät hyvin vastaan ja viihtyvät hetken vieraan seurassa. Kerran käännytin perhetyöntekijän ovelta kotiin, sillä meille tullessa on meidän säännöt - ei voi tulla, jos tiedostaa, että on pienikin riski tuoda vatsatauti. Ei voi tulla kysyyn: " Haittaako, kun...?"
Jos joku kokee, että tätä kannattaisi testata niin testaa. Kyllä se ainakin minun maanantaiaamujani on hieman helpottanut, että kahvinsa voi juoda jossain kohtaa rauhassa. Se ei leimaa sosiaalihuollon asikkaaksi vaan työntekijä tulee auttamaan lastenhoidossa perheen ehdoilla ja siksi aikaa, kun perhe toivoo ja tarvitsee.
Yksi sääntö heilläkin on: eivät voi tulla, jos perheessä on tarttuvaa sairautta. ;)
Ne ilmeet, kun sanoin, että kiitos en tarvitse lasten ulkoiluttajaa, ainoastaan, jos voisi olla apuna tuossa maanantaiaamun parittoman sukan, kengän, lapasen ja housun metsästyksessä, että tykkään kyllä mennä itse lasten kanssa ulos. Mitä tekisin yksin kotona?? Ei kai kotiäidit tarvitse apua siihen, että voisivat toteuttaa sitä stereotypiaa mikä heistä on: köllöttää sohvalla katsomassa telkkaria?
Siis tarkoitan nyt ihan tavallista perhettä, sellaista, joka voisi käyttää tätä matalimman kynnyksen palvelua siinä vaiheessa, perheessä ei ole ongelmia vaan ainoastaan hetkellistä riittämättömyyttä, esimerksiksi kun lapset haluaa huomiota yhtäaikaa ja kirkuu, jollei yksikään käsi auta juuri häntä tai, kun kotona oleva vanhempi ei ole saanut kunnolla nukuttua yövalvomisten vuoksi (silloin se sohvaköllötys on kyllä ihan kivaa). Apua tartvitsee sellaisiin pikkuasioihin, joita varten ei viitsi ajattaa mummuja satoja kilometrejä. "Hei miniä täällä soittelee, tulisitko kattoon lapsia puoleksi tunniksi, että etsin molemmille vaatteet?"
Näytin näille työntekijöille myös lapseni tilanteesta tehdyn selvityksen "Kuka tän on tehny? Täähän on hyvä teksti." - Minä olen tehnyt. Se ennakkoajatus heille heti tuli, että tekstin on tehnyt joku töissä oleva ammattilainen, koska se on hyvä teksti. Ei tullut mieleen, että kotiäidillä voi olla ammatti ja koulutus. Että kotiäiti osaisi itse kertoa lapsestaan ne olennaiset asiat, joita ammattilaisten tulee tietää. Ei se mihin minulla on koulutus ole kadonnut yhtään mihinkään kotivuosina. Mutta eivät he sitä ammattia kysyneet missään vaiheessa. Jos joskus palaan töihin niin se mitä voin kotivuosien sanoa opettaneen on "kuuntele asiakasta ja omaista, älä ikinä ensimmäiseksi ajattele tietäväsi paremmin". Ehkä joku työnantaja jossain ihan oikeasti arvostaa sitä, että ihminen on viettänyt omien lastensa kanssa sen ajan kun he olivat pieniä ja kohdannut erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöitä asiakkaan asemassa. Kotivanhempi ei ole automaattisesti mikään tietämätön tollo.
Usein kodin kaaos on vaan seurasta siitä, ettei yksinkertaisesti kerkiä siivota tai tehdä kotitöitä jos haluaa olla lasten kanssa sekä pitää ne pienet tauot itselleen, silloin kun pystyy. Ei siinä auta se, että joku tulee auttamaan lastenhoidossa, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tehdä kotitöitä tai lepäillä. Siihen auttaa se, että joku tekisi ne kotityöt, jotta vanhemmalla olisi aikaa olla lasten kanssa.
Mutta ei välttämättä sekään, koska koti on koti ja kotonaan haluaa, että astiat on oikeilla paikoilla ja vaatteet kaapissa oikein, jotta ne seuraavalla kerralla löytyy.
Tosin meillä käy niin, että ne on sängyllä tai tuolilla ja pyykkitelineellä, koska minä en tee, jollen ehdi tehdä kunnolla. Ja jos mies siivoaa niin ne tavarat ja pyykit on kyllä kaapissa, mutten minä välttämättä löydä niitä eri hyllyltä. Ne vaatteet kuuluu viikata tietyllä tavalla, että mahtuu ja lelut oltava omissa laatikoissaan, että löytyy. Joskus tässä miehen kanssa törmää erilainen logiikka sekä pituuserot. Jos toinen on 30cm pidempi niin asiat löytyy yleensä ylhäältä. Tässä yksi päivä perhetyöntekijä ja opiskelija olivat meillä pienemmän kanssa sen aikaa, kun itse olin isomman kanssa asioilla. Heille tuli tarve löytää lapaset. Huvittavinta oli se, että ei onnistunut :D Lapsella oli kädessä peukuttomat vauvan tumput, koska kumpikaan ei ymmärtänyt kurkistaa yläkaappiin.
Pari kertaa meillä on nyt työntekijä käynyt, lapset on ottaneet heidät hyvin vastaan ja viihtyvät hetken vieraan seurassa. Kerran käännytin perhetyöntekijän ovelta kotiin, sillä meille tullessa on meidän säännöt - ei voi tulla, jos tiedostaa, että on pienikin riski tuoda vatsatauti. Ei voi tulla kysyyn: " Haittaako, kun...?"
Jos joku kokee, että tätä kannattaisi testata niin testaa. Kyllä se ainakin minun maanantaiaamujani on hieman helpottanut, että kahvinsa voi juoda jossain kohtaa rauhassa. Se ei leimaa sosiaalihuollon asikkaaksi vaan työntekijä tulee auttamaan lastenhoidossa perheen ehdoilla ja siksi aikaa, kun perhe toivoo ja tarvitsee.
Yksi sääntö heilläkin on: eivät voi tulla, jos perheessä on tarttuvaa sairautta. ;)
lauantai 11. kesäkuuta 2016
Lusikkani ravintosoppaan - mitä toivoisin tutkijoiden pohtivan
Laitanpa lusikkani tähän ravintosoppaan kuitenkin, vaikkei ole minun työni antaa ravitsemussuosituksia. Ainoastaan siitä voin päättää mitä itse syön ja mitä lapsille ja miehelleni tarjoan, silloin kun on mun vuoro käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. On kuitenkin yksi aihe, johon toivoisin Suomenkin ravitsemustieteilijöiden ja lääkärien kiinnittävän enemmän huomiota: butyraatti. Tai ainakin esittävän sen perusteina suosituksille entistä voimakkaammin.
Butyraatti on yksinkertaistetusti suomennettuna voihappo. Sen puute on yhdistetty moniin nykyajan sairauksiin, siitä on havaittu hyötyä mm. atopian, allergioiden, neurologisten sairauksien, suolistosairauksien, sydänsairauksien, syöpien ja matala-asteisen tulehduksen ehkäisyssä sekä joidenkin perinnöllisten sairauksien oireiden vaimentamisessa. Aika hurjaa minusta.
Butyraatin ensisijainen lähde on suolistonbakteerit, ne tuottavat sitä fermentoidessaan (käyminen) ravinnon kuituja. Se on yksi syy miksi kuituja suositellaan.
Butyraattia on myös valmiina mm. maitorasvoissa, itseasiassa voissa kaikista eniten. Arvelisin, että siitä voisi myös johtua, miksi osa tutkimuksista tukee maitorasvojen käyttöä. Sen lisäksi siis, että maitorasvojen rasvahapoista myös 15:0 ja 17:0 on havaittu hyödyllisiksi. (ks. teksti sosiaalista elämää ja täysmaitoa, lähteet tekstin lopussa)
Maitohappobakteerit tukevat suoliston omaa bakteerikantaa ja siten auttavat butyraatin muodostamisessa.
Jotkut ihmiset saavat kovia oireita liian kuitupitoisesta ruuasta, varsinkin niistä kuiduista, joiden kuuluisi fermentoitua. Silloin suositetaan FODMAP rajoitteista ruokavaliota. Mutta syy ei ehkä ole kuiduissa, vaan siinä, että niitä hajottavia bakteereita on suolistossa liian vähän. Silloin kuidut eivät ehkä hajoa oikein ja se kivistää mahaa?
IBS (ärtyvä suoli) on siitä jännä paradoksi, että, jos ravinnossa ei ole ollut tarpeeksi kuituja se on voinut olla yksi syy siihen miksi kuituja hajotavien bakteerien taso laskenut -> suolisto ei enää siedä kuituja. Tällöin butyraattiravintolisistä voisi olla hyötyä, mutta tästä ei juuri Suomessa puhuta. Sen sijaan moni oireita saanut suosittaa toistaiseksi oireettomiakin välttämään huonosti liukenevia kuituja, erityisesti viljoja/kokojyviä ja jos siihen yhdistetään vielä maitotuotteiden välttö niin oireet voi toki helpottua, mutta mitähän silloin tapahtuu butyraattitasolle ja voiko se altistaa IBS:lle? Aukottomasti ei ole voitu selittää mistä IBS johtuu, joten kuiduttomuus tuskin on ainoa syy.
Toisaalta paleopiiritkin huomioivat butyraatin, vaikka niissä perinteisesti vilja ja maito on vältettäviä tuotteita, tässä yksi teksti, joka aika hyvin tiivistää kaiken oleellisen: http://paleoleap.com/butyrate-anti-inflammatory-fat/
Itse olen pyrkinyt tammikuusta lähtien kiinnittämään enemmän huomiota ravinnon kuituihin sekä käyttämään maitorasvoja, sekä välttämään liikaa lihan rasvaa. Kiloja ei ole tullut lisää vaikka maito on rasvaista ;)
Kerran kauppajonossa eräs teini takanani sanoi äidilleen "Kato mitä toi ostaa!" Joo, niin kevytmargariinin, rasvattoman maidon, muromyslin ja paahtoleipäpaketin rinnalla mun luomuvoi, luomu täysmaito, jälkiuuniruisleipä, papupurkit ja rouheet + muutama kilo erilaisia vihanneksia ja hedelmiä näyttää tietysti erikoiselta. Välillä meillä syödään herkkujakin, en pidä silloin tällöin herkuttelua tai eineksiä toisinaan arjessa kauheana syntinä. Saattoi siinä kärryssä olla silloinkin jotain herkkuja - ehkä se ihmettely kohdistuikin täysmaito+voi+herkut yhdistelmään. Koetan silti tiedostaa mitä me syödään. Aika näyttää mihin suuntaan koko kansaa koskevat ravintosuositukset kehittyvät ja mitä niistä seuraa kansanterveydelle. Ainakin rasva on tippunut pyramidin huipulta alemmas eikä ole kokonaisuudeen enää niin mörkö kuin 90-luvulla.
Lukekaa näistä itse ja päätelkää mitä syötte, ei mun päätelmät paljolti eroa nykysuosituksista, lähinnä ainoastaan tuon maitorasvan osalta. Butyraatti ei tietenkään ole ainoa asia mikä kannattaa syömisessä huomioida, se on vaan sellainen aihe josta olen ollut itse kiinnostunut ja johon toivoisin tutkijoidenkin kiinnittävän enemmän huomiota myös Suomessa. Tunnettujen terveysbloggareidenkaan en ole huomannut tästä kirjoittaneen, mutta toisaalta, enemmän selaan tuota google scholaria kuin blogeja, että on tästä voinut joku muukin kirjoittaa.
Tutkimuksia luettavaksi:
The epigenetic effects of butyrate: potential therapeutic implications in clinal practice, 2012
Butyrate, neuroepigenetics and the gut microbiome: Can a high fiber diet improve brain health?, 2016
The role of butyrate on colonic function, 2007
Severity of atopic disease inversely correlates with intestinal microbiota diversity and butyrate-producing bacteria, 2015
Early Life Intestinal Microbiota in Health and in Atopic Eczema, 2015 ja tehty tästä suomenkielinen juttu Suolistomikrobeilla on merkittävä rooli terveyden kannalta
Vertailuun Lapsiperheiden ravintosuositukset: Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille, 2016
Butyraatti on yksinkertaistetusti suomennettuna voihappo. Sen puute on yhdistetty moniin nykyajan sairauksiin, siitä on havaittu hyötyä mm. atopian, allergioiden, neurologisten sairauksien, suolistosairauksien, sydänsairauksien, syöpien ja matala-asteisen tulehduksen ehkäisyssä sekä joidenkin perinnöllisten sairauksien oireiden vaimentamisessa. Aika hurjaa minusta.
Butyraatin ensisijainen lähde on suolistonbakteerit, ne tuottavat sitä fermentoidessaan (käyminen) ravinnon kuituja. Se on yksi syy miksi kuituja suositellaan.
Butyraattia on myös valmiina mm. maitorasvoissa, itseasiassa voissa kaikista eniten. Arvelisin, että siitä voisi myös johtua, miksi osa tutkimuksista tukee maitorasvojen käyttöä. Sen lisäksi siis, että maitorasvojen rasvahapoista myös 15:0 ja 17:0 on havaittu hyödyllisiksi. (ks. teksti sosiaalista elämää ja täysmaitoa, lähteet tekstin lopussa)
Maitohappobakteerit tukevat suoliston omaa bakteerikantaa ja siten auttavat butyraatin muodostamisessa.
Jotkut ihmiset saavat kovia oireita liian kuitupitoisesta ruuasta, varsinkin niistä kuiduista, joiden kuuluisi fermentoitua. Silloin suositetaan FODMAP rajoitteista ruokavaliota. Mutta syy ei ehkä ole kuiduissa, vaan siinä, että niitä hajottavia bakteereita on suolistossa liian vähän. Silloin kuidut eivät ehkä hajoa oikein ja se kivistää mahaa?
IBS (ärtyvä suoli) on siitä jännä paradoksi, että, jos ravinnossa ei ole ollut tarpeeksi kuituja se on voinut olla yksi syy siihen miksi kuituja hajotavien bakteerien taso laskenut -> suolisto ei enää siedä kuituja. Tällöin butyraattiravintolisistä voisi olla hyötyä, mutta tästä ei juuri Suomessa puhuta. Sen sijaan moni oireita saanut suosittaa toistaiseksi oireettomiakin välttämään huonosti liukenevia kuituja, erityisesti viljoja/kokojyviä ja jos siihen yhdistetään vielä maitotuotteiden välttö niin oireet voi toki helpottua, mutta mitähän silloin tapahtuu butyraattitasolle ja voiko se altistaa IBS:lle? Aukottomasti ei ole voitu selittää mistä IBS johtuu, joten kuiduttomuus tuskin on ainoa syy.
Toisaalta paleopiiritkin huomioivat butyraatin, vaikka niissä perinteisesti vilja ja maito on vältettäviä tuotteita, tässä yksi teksti, joka aika hyvin tiivistää kaiken oleellisen: http://paleoleap.com/butyrate-anti-inflammatory-fat/
Itse olen pyrkinyt tammikuusta lähtien kiinnittämään enemmän huomiota ravinnon kuituihin sekä käyttämään maitorasvoja, sekä välttämään liikaa lihan rasvaa. Kiloja ei ole tullut lisää vaikka maito on rasvaista ;)
Kerran kauppajonossa eräs teini takanani sanoi äidilleen "Kato mitä toi ostaa!" Joo, niin kevytmargariinin, rasvattoman maidon, muromyslin ja paahtoleipäpaketin rinnalla mun luomuvoi, luomu täysmaito, jälkiuuniruisleipä, papupurkit ja rouheet + muutama kilo erilaisia vihanneksia ja hedelmiä näyttää tietysti erikoiselta. Välillä meillä syödään herkkujakin, en pidä silloin tällöin herkuttelua tai eineksiä toisinaan arjessa kauheana syntinä. Saattoi siinä kärryssä olla silloinkin jotain herkkuja - ehkä se ihmettely kohdistuikin täysmaito+voi+herkut yhdistelmään. Koetan silti tiedostaa mitä me syödään. Aika näyttää mihin suuntaan koko kansaa koskevat ravintosuositukset kehittyvät ja mitä niistä seuraa kansanterveydelle. Ainakin rasva on tippunut pyramidin huipulta alemmas eikä ole kokonaisuudeen enää niin mörkö kuin 90-luvulla.
Lukekaa näistä itse ja päätelkää mitä syötte, ei mun päätelmät paljolti eroa nykysuosituksista, lähinnä ainoastaan tuon maitorasvan osalta. Butyraatti ei tietenkään ole ainoa asia mikä kannattaa syömisessä huomioida, se on vaan sellainen aihe josta olen ollut itse kiinnostunut ja johon toivoisin tutkijoidenkin kiinnittävän enemmän huomiota myös Suomessa. Tunnettujen terveysbloggareidenkaan en ole huomannut tästä kirjoittaneen, mutta toisaalta, enemmän selaan tuota google scholaria kuin blogeja, että on tästä voinut joku muukin kirjoittaa.
Tutkimuksia luettavaksi:
The epigenetic effects of butyrate: potential therapeutic implications in clinal practice, 2012
Butyrate, neuroepigenetics and the gut microbiome: Can a high fiber diet improve brain health?, 2016
The role of butyrate on colonic function, 2007
Severity of atopic disease inversely correlates with intestinal microbiota diversity and butyrate-producing bacteria, 2015
Early Life Intestinal Microbiota in Health and in Atopic Eczema, 2015 ja tehty tästä suomenkielinen juttu Suolistomikrobeilla on merkittävä rooli terveyden kannalta
Vertailuun Lapsiperheiden ravintosuositukset: Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille, 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)