torstai 8. lokakuuta 2020

Todellisuuden ihmissusipeli

Tiedättekö Ihmissusi-pelin, jossa on pelinjohtaja ja hän jakaa rooleja: ihmissudet, kyläläiset,  jne.

No todellisuudessahan tämän pelin ovat kehittäneet meille poliitikot. Todellisuuden ihmissusipeliä pelataan näillä säännöillä.

Meillä on maa nimeltä Suomi. Suomessa on työpaikkoja ja on työttömiä ja on työnhakijoita ja on järjestelmiä.

Auki oleva työpaikka on julkinen työ, johon rahoitus päätetään väliajoin, paikkaa ei voida suoraan antaa työntekijälle, joka sitä on aiemmin tehnyt vaan täytyy järjestää julkinen haku ja haastattelut. Työnhakijoita on kahdenlaisia, niitä, jotka oikeasti haluavat paikan ja ovat innoissaan nähdessään työpaikkailmoituksen ja hyppivät riemusta, kun heidät kutsutaan haastatteluun ja sitten on niitä, jotka hakevat töitä sosiaalisesta pakosta, hakevat paikkoja joihin pääsy ei ole todennäköistä, mutta haluavat säilyttää työttömyysturvansa ja osallistuvat siis haastatteluun. He odottavat sitä oikeaa kutsumustyötään, jonka nähdessään hyppisivät riemusta.

Peli etenee näin:
Työnantaja kutsuu työnhakijat, myös aiemmin kyseistä työtä tehneet ryhmähaastatteluun. Aiemmin työtä tehneiden kuuluu näytellä, etteivät ole kyseissä paikassa työskenneellet aiemmin eivätkä tunne toisiaan. Myös työnanataja näyttelee, ettei tiedä kuka hakija on tehnyt tätä työtä aiemmin. Ne työnhakijat, jotka hakivat paikkaa vain koska pitää hakea, näyttelevät, että oikeasti haluavat paikan. Paikalle kutsutaan myös esimies ja mahdollisesti joitakin asiakas/yhteistyökumppanin edustajia valvomaan, että peli pelataan tasapuolisesti eikä työnantaja tai aiemmin työtä tehnyt paljasta vahingossa rooliaan ja että työnantaja ei suosi ketään. Hieman kyseenalaista on ottaa tarkkailijan rooliin "pikku tyttöjä", mutta tietyissä tilanteissa tämänkin on mahdollista.

Lopulta peli päättyy siihen, että kaikki ovat tuhlanneet aikaansa ja resurssejaan. Valituksi työhön tulevat ne, jotka ovat sitä aiemminkin tehneet vuosia. Se työnhakija, joka ei paikkaa halunnutkaan, pelasi roolinsa hyvin ja sai pitää tukensa tai pelasi sen huonosti ja omalla toiminnallaan aiheutti, ettei tullut valituksi ja menetti tukensa. Se työnhakija, joka olisi työpaikan oikeasti halunnut koki kolauksen itsetunnolleen ja lähti masentuneena kotiin. Mahdollinen "pikku tyttö" oppi pelin säännöt ja kuinka tämä yhteiskunta ihan aikuisten oikeesti toimii.

Aktiivimalli ja hakupakko varmistavat kätevästi, että peliin riittää pelaajia.

Perustulo ratkaisisi asian niin, että töitä hakisivat vain ne pelaajat, joila on motivaatio kohdallaan ja jotka oikeasti sen työn haluavat, mutta silloin tämä farssi menettäisi hyvin olleellisia rooleja. Hyvin tylsä ratkaisu, ja passivoisi työnhakijoita.

Mieluummin siis juoksusteetaan niitä "passiivisia" työttömiä pelaamaan "hauskoja seurapelejä". Voidaan myös palkata työttömien omaohjaajia, jotka varmistamistavat, että jos kutsuja seurapeleihein ei tule voi työttömän ohjata johonkin työnhakukurssille, jossa pelinsäännöt vielä kerrataan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti