Perhetyö

Päädyin siihen, että kokeilen, ennakkoajatukseni ja tietoni asiasta piti täysin paikkansa: perhetyöstä ei saa apua kotitöihin, ainoastaan lasten hoitoon, että voi hetken hengähtää tai tehdä niitä kotitöitä. Perhetyö maksaa kuitenkin vähemmän kuin siivoja kotiin.

Ne ilmeet, kun sanoin, että kiitos en tarvitse lasten ulkoiluttajaa, ainoastaan, jos voisi olla apuna tuossa maanantaiaamun parittoman sukan, kengän, lapasen ja housun metsästyksessä, että tykkään kyllä mennä itse lasten kanssa ulos. Mitä tekisin yksin kotona?? Ei kai kotiäidit tarvitse apua siihen, että voisivat toteuttaa sitä stereotypiaa mikä heistä on: köllöttää sohvalla katsomassa telkkaria?

Siis tarkoitan nyt ihan tavallista perhettä, sellaista, joka voisi käyttää tätä matalimman kynnyksen palvelua siinä vaiheessa, perheessä ei ole ongelmia vaan ainoastaan hetkellistä riittämättömyyttä, esimerksiksi kun lapset haluaa huomiota yhtäaikaa ja kirkuu, jollei yksikään käsi auta juuri häntä tai, kun kotona oleva vanhempi ei ole saanut kunnolla nukuttua yövalvomisten vuoksi (silloin se sohvaköllötys on kyllä ihan kivaa). Apua tartvitsee sellaisiin pikkuasioihin, joita varten ei viitsi ajattaa mummuja satoja kilometrejä. "Hei miniä täällä soittelee, tulisitko kattoon lapsia puoleksi tunniksi, että etsin molemmille vaatteet?"

Näytin näille työntekijöille myös lapseni tilanteesta tehdyn selvityksen "Kuka tän on tehny? Täähän on hyvä teksti." - Minä olen tehnyt. Se ennakkoajatus heille heti tuli, että tekstin on tehnyt joku töissä oleva ammattilainen, koska se on hyvä teksti. Ei tullut mieleen, että kotiäidillä voi olla ammatti ja koulutus. Että kotiäiti osaisi itse kertoa lapsestaan ne olennaiset asiat, joita ammattilaisten tulee tietää. Ei se mihin minulla on koulutus ole kadonnut yhtään mihinkään kotivuosina. Mutta eivät he sitä ammattia kysyneet missään vaiheessa. Jos joskus palaan töihin niin se mitä voin kotivuosien sanoa opettaneen on "kuuntele asiakasta ja omaista, älä ikinä ensimmäiseksi ajattele tietäväsi paremmin". Ehkä joku työnantaja jossain ihan oikeasti arvostaa sitä, että ihminen on viettänyt omien lastensa kanssa sen ajan kun he olivat pieniä ja kohdannut erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöitä asiakkaan asemassa. Kotivanhempi ei ole automaattisesti mikään tietämätön tollo.

Usein kodin kaaos on vaan seurasta siitä, ettei yksinkertaisesti kerkiä siivota tai tehdä kotitöitä jos haluaa olla lasten kanssa sekä pitää ne pienet tauot itselleen, silloin kun pystyy. Ei siinä auta se, että joku tulee auttamaan lastenhoidossa, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tehdä kotitöitä tai lepäillä. Siihen auttaa se, että joku tekisi ne kotityöt, jotta vanhemmalla olisi aikaa olla lasten kanssa.

Mutta ei välttämättä sekään, koska koti on koti ja kotonaan haluaa, että astiat on oikeilla paikoilla ja vaatteet kaapissa oikein, jotta ne seuraavalla kerralla löytyy.

 Tosin meillä käy niin, että ne on sängyllä tai tuolilla ja pyykkitelineellä, koska minä en tee, jollen ehdi tehdä kunnolla. Ja jos mies siivoaa niin ne tavarat ja pyykit on kyllä kaapissa, mutten minä välttämättä löydä niitä eri hyllyltä. Ne vaatteet kuuluu viikata tietyllä tavalla, että mahtuu ja lelut oltava omissa laatikoissaan, että löytyy. Joskus tässä miehen kanssa törmää erilainen logiikka sekä pituuserot. Jos toinen on 30cm pidempi niin asiat löytyy yleensä ylhäältä. Tässä yksi päivä perhetyöntekijä ja opiskelija olivat meillä pienemmän kanssa sen aikaa, kun itse olin isomman kanssa asioilla. Heille tuli tarve löytää lapaset. Huvittavinta oli se, että ei onnistunut :D Lapsella oli kädessä peukuttomat vauvan tumput, koska kumpikaan ei ymmärtänyt kurkistaa yläkaappiin.

Pari kertaa meillä on nyt työntekijä käynyt, lapset on ottaneet heidät hyvin vastaan ja viihtyvät hetken vieraan seurassa. Kerran käännytin perhetyöntekijän ovelta kotiin, sillä meille tullessa on meidän säännöt - ei voi tulla, jos tiedostaa, että on pienikin riski tuoda vatsatauti. Ei voi tulla kysyyn: " Haittaako, kun...?"

Jos joku kokee, että tätä kannattaisi testata niin testaa. Kyllä se ainakin minun maanantaiaamujani on hieman helpottanut, että kahvinsa voi juoda jossain kohtaa rauhassa. Se ei leimaa sosiaalihuollon asikkaaksi vaan työntekijä tulee auttamaan lastenhoidossa perheen ehdoilla ja siksi aikaa, kun perhe toivoo ja tarvitsee.

Yksi sääntö heilläkin on: eivät voi tulla, jos perheessä on tarttuvaa sairautta. ;)

Lusikkani ravintosoppaan - mitä toivoisin tutkijoiden pohtivan

Laitanpa lusikkani tähän ravintosoppaan kuitenkin, vaikkei ole minun työni antaa ravitsemussuosituksia. Ainoastaan siitä voin päättää mitä itse syön ja mitä lapsille ja miehelleni tarjoan, silloin kun on mun vuoro käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. On kuitenkin yksi aihe, johon toivoisin Suomenkin ravitsemustieteilijöiden ja lääkärien kiinnittävän enemmän huomiota: butyraatti. Tai ainakin esittävän sen perusteina suosituksille entistä voimakkaammin.

Butyraatti on yksinkertaistetusti suomennettuna voihappo. Sen puute on yhdistetty moniin nykyajan sairauksiin, siitä on havaittu hyötyä mm. atopian, allergioiden, neurologisten sairauksien, suolistosairauksien, sydänsairauksien, syöpien ja matala-asteisen tulehduksen ehkäisyssä sekä joidenkin perinnöllisten sairauksien oireiden vaimentamisessa. Aika hurjaa minusta.

Butyraatin ensisijainen lähde on suolistonbakteerit, ne tuottavat sitä fermentoidessaan (käyminen) ravinnon kuituja. Se on yksi syy miksi kuituja suositellaan.

Butyraattia on myös valmiina mm. maitorasvoissa, itseasiassa voissa kaikista eniten. Arvelisin, että siitä voisi myös johtua, miksi osa tutkimuksista tukee maitorasvojen käyttöä. Sen lisäksi siis, että maitorasvojen rasvahapoista myös 15:0 ja 17:0 on havaittu hyödyllisiksi. (ks. teksti sosiaalista elämää ja täysmaitoa, lähteet tekstin lopussa)

Maitohappobakteerit tukevat suoliston omaa bakteerikantaa ja siten auttavat butyraatin muodostamisessa.

Jotkut ihmiset saavat kovia oireita liian kuitupitoisesta ruuasta, varsinkin niistä kuiduista, joiden kuuluisi fermentoitua. Silloin suositetaan FODMAP rajoitteista ruokavaliota. Mutta syy ei ehkä ole kuiduissa, vaan siinä, että niitä hajottavia bakteereita on suolistossa liian vähän. Silloin kuidut eivät ehkä hajoa oikein ja se kivistää mahaa?

IBS (ärtyvä suoli) on siitä jännä paradoksi, että, jos ravinnossa ei ole ollut tarpeeksi kuituja se on voinut olla yksi syy siihen miksi kuituja hajotavien bakteerien taso laskenut -> suolisto ei enää siedä kuituja. Tällöin butyraattiravintolisistä voisi olla hyötyä, mutta tästä ei juuri Suomessa puhuta. Sen sijaan moni oireita saanut suosittaa toistaiseksi oireettomiakin välttämään huonosti liukenevia kuituja, erityisesti viljoja/kokojyviä ja jos siihen yhdistetään vielä maitotuotteiden välttö niin oireet voi toki helpottua, mutta mitähän silloin tapahtuu butyraattitasolle ja voiko se altistaa IBS:lle? Aukottomasti ei ole voitu selittää mistä IBS johtuu, joten kuiduttomuus tuskin on ainoa syy.

Toisaalta paleopiiritkin huomioivat butyraatin, vaikka niissä perinteisesti vilja ja maito on vältettäviä tuotteita, tässä yksi teksti, joka aika hyvin tiivistää kaiken oleellisen: http://paleoleap.com/butyrate-anti-inflammatory-fat/

Itse olen pyrkinyt tammikuusta lähtien kiinnittämään enemmän huomiota ravinnon kuituihin sekä käyttämään maitorasvoja, sekä välttämään liikaa lihan rasvaa. Kiloja ei ole tullut lisää vaikka maito on rasvaista ;)

Kerran kauppajonossa eräs teini takanani sanoi äidilleen "Kato mitä toi ostaa!" Joo, niin kevytmargariinin, rasvattoman maidon, muromyslin ja paahtoleipäpaketin rinnalla mun luomuvoi, luomu täysmaito, jälkiuuniruisleipä, papupurkit ja rouheet + muutama kilo erilaisia vihanneksia ja hedelmiä näyttää tietysti erikoiselta. Välillä meillä syödään herkkujakin, en pidä silloin tällöin herkuttelua tai eineksiä toisinaan arjessa kauheana syntinä. Saattoi siinä kärryssä olla silloinkin jotain herkkuja - ehkä se ihmettely kohdistuikin täysmaito+voi+herkut yhdistelmään. Koetan silti tiedostaa mitä me syödään. Aika näyttää mihin suuntaan koko kansaa koskevat ravintosuositukset kehittyvät ja mitä niistä seuraa kansanterveydelle. Ainakin rasva on tippunut pyramidin huipulta alemmas eikä ole kokonaisuudeen enää niin mörkö kuin 90-luvulla.

Lukekaa näistä itse ja päätelkää mitä syötte, ei mun päätelmät paljolti eroa nykysuosituksista, lähinnä ainoastaan tuon maitorasvan osalta. Butyraatti ei tietenkään ole ainoa asia mikä kannattaa syömisessä huomioida, se on vaan sellainen aihe josta olen ollut itse kiinnostunut ja johon toivoisin tutkijoidenkin kiinnittävän enemmän huomiota myös Suomessa. Tunnettujen terveysbloggareidenkaan en ole huomannut tästä kirjoittaneen, mutta toisaalta, enemmän selaan tuota google scholaria kuin blogeja, että on tästä voinut joku muukin kirjoittaa.

Tutkimuksia luettavaksi:

The epigenetic effects of butyrate: potential therapeutic implications in clinal practice, 2012

Butyrate, neuroepigenetics and the gut microbiome: Can a high fiber diet improve brain health?, 2016

The role of butyrate on colonic function, 2007

Severity of atopic disease inversely correlates with intestinal microbiota diversity and butyrate-producing bacteria, 2015

Early Life Intestinal Microbiota in Health and in Atopic Eczema, 2015 ja tehty tästä suomenkielinen juttu Suolistomikrobeilla on merkittävä rooli terveyden kannalta

Vertailuun Lapsiperheiden ravintosuositukset: Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille, 2016

Yhteistyössä oppineiden kanssa

Iltapäivälehdet ovat hiljattain kirjoittaneet lääkäreiden kokemuksista potilaista ja kollegoista, ravitsemustieteilijät veroavat tasapainoharhaan ja kertovat olevansa oikeassa koska ovat oppineita.

Vastakkainasettelu on selvä: oppinut vs. maalikko. Turha keskustella, koska oppinut tietää paremmin.

Vaan muualla maailmassa suhtaudutaan toisin. Minä tavallaan kai harrastan tieteellisten tutkimusten lukemista iltasaduksi (itselleni) ja aina toisinaan löydän niistä ristiriitoja keskenään tai jonkin pointin joka yhdessä on ja toisessa ei. Jos kyseessä on ristiriita suomalaistutkimuksissa se oikeastaan kannattaa vaan sivuuttaa vähin äänin, sillä ketään ei kiinnosta maalikkoäidin päätelmät. (Yhtä poikkeusta lukuunottamatta). Varsinkaan miltään suurissa viroissa olevilta ei kannata kysellä, koska vastaus on tyyliä: "Tästä asiasta meillä on jo tutkittua tietoa, ei ole mitään syytä avata asiaa tarkemmin. Olemme tutkineet tämän ja olemme oikeassa"

Sen sijaan, jos kyseessä on ulkomaalainen tutkija, kannattaa asiaa ehdottomasti kysyä. Usein tutkimuksissa mainitaan `corresponding address` ja eikun näpyttelemään. Tässä viimeksi toissapäivänä kai osasin esittää sellaisen kysymyksen, josta professori sai ajatuksen ja lähti innostuneena soittelemaan kollegoille. Eikä ole eka kerta.

Niin sen pitäisi ollakin. Ammattilaisten tulisi kuunnella maallikoiden ajatuksia ja sitten vasta pohtia onko niissä jotain mitä voisi tarkemmin tutkia. Maallikko ei voi toteuttaa mitään tieteellisesti kontrolloituja kokeita kotikeittiössä, mutta maallikkokin osaa lukea ja kyseenalaistaa. Maalikko ei osaa diagnosoida itseään aukottomasti, mutta osaa ehkä tohtori googlen avulla ynnätä, että omat oireet voisi viitata johonkin. Lääkärin voi sitten tehdä työnsä ja tutkia johtuvatko oireet tohtori googlen ehdotuksesta vai riittääkö se burana ja tutkijat lähteä suunnittelemaan tutkimuksia, jos näkevät niihin aihetta. Proffan ei pidä toimia kuten maallikko käskee, vaan hänen tulisi pohtia onko maallikon ajatuksissa jotain mikä yhdessä muun tiedon kanssa antaa aihetta perehtyä tarkemmin.

Vastakkainasettelu on vaarallista. Jospa mieluummin tehtäisiin yhteistyötä. Ei tyrmättäisi lääkäreitä pitäen heitä teollisuuden kätyreinä kansan sairastuttamisessa, mutta ei myöskään maallikoita pitäen heitä lukutaidottomina idiootteina. Open Access tutkimukset on kaikkien saatavilla. Kyseenalaistaminen ja kysyminen ei koskaan ole tyhmää.