Perhetyö

Päädyin siihen, että kokeilen, ennakkoajatukseni ja tietoni asiasta piti täysin paikkansa: perhetyöstä ei saa apua kotitöihin, ainoastaan lasten hoitoon, että voi hetken hengähtää tai tehdä niitä kotitöitä. Perhetyö maksaa kuitenkin vähemmän kuin siivoja kotiin.

Ne ilmeet, kun sanoin, että kiitos en tarvitse lasten ulkoiluttajaa, ainoastaan, jos voisi olla apuna tuossa maanantaiaamun parittoman sukan, kengän, lapasen ja housun metsästyksessä, että tykkään kyllä mennä itse lasten kanssa ulos. Mitä tekisin yksin kotona?? Ei kai kotiäidit tarvitse apua siihen, että voisivat toteuttaa sitä stereotypiaa mikä heistä on: köllöttää sohvalla katsomassa telkkaria?

Siis tarkoitan nyt ihan tavallista perhettä, sellaista, joka voisi käyttää tätä matalimman kynnyksen palvelua siinä vaiheessa, perheessä ei ole ongelmia vaan ainoastaan hetkellistä riittämättömyyttä, esimerksiksi kun lapset haluaa huomiota yhtäaikaa ja kirkuu, jollei yksikään käsi auta juuri häntä tai, kun kotona oleva vanhempi ei ole saanut kunnolla nukuttua yövalvomisten vuoksi (silloin se sohvaköllötys on kyllä ihan kivaa). Apua tartvitsee sellaisiin pikkuasioihin, joita varten ei viitsi ajattaa mummuja satoja kilometrejä. "Hei miniä täällä soittelee, tulisitko kattoon lapsia puoleksi tunniksi, että etsin molemmille vaatteet?"

Näytin näille työntekijöille myös lapseni tilanteesta tehdyn selvityksen "Kuka tän on tehny? Täähän on hyvä teksti." - Minä olen tehnyt. Se ennakkoajatus heille heti tuli, että tekstin on tehnyt joku töissä oleva ammattilainen, koska se on hyvä teksti. Ei tullut mieleen, että kotiäidillä voi olla ammatti ja koulutus. Että kotiäiti osaisi itse kertoa lapsestaan ne olennaiset asiat, joita ammattilaisten tulee tietää. Ei se mihin minulla on koulutus ole kadonnut yhtään mihinkään kotivuosina. Mutta eivät he sitä ammattia kysyneet missään vaiheessa. Jos joskus palaan töihin niin se mitä voin kotivuosien sanoa opettaneen on "kuuntele asiakasta ja omaista, älä ikinä ensimmäiseksi ajattele tietäväsi paremmin". Ehkä joku työnantaja jossain ihan oikeasti arvostaa sitä, että ihminen on viettänyt omien lastensa kanssa sen ajan kun he olivat pieniä ja kohdannut erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöitä asiakkaan asemassa. Kotivanhempi ei ole automaattisesti mikään tietämätön tollo.

Usein kodin kaaos on vaan seurasta siitä, ettei yksinkertaisesti kerkiä siivota tai tehdä kotitöitä jos haluaa olla lasten kanssa sekä pitää ne pienet tauot itselleen, silloin kun pystyy. Ei siinä auta se, että joku tulee auttamaan lastenhoidossa, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tehdä kotitöitä tai lepäillä. Siihen auttaa se, että joku tekisi ne kotityöt, jotta vanhemmalla olisi aikaa olla lasten kanssa.

Mutta ei välttämättä sekään, koska koti on koti ja kotonaan haluaa, että astiat on oikeilla paikoilla ja vaatteet kaapissa oikein, jotta ne seuraavalla kerralla löytyy.

 Tosin meillä käy niin, että ne on sängyllä tai tuolilla ja pyykkitelineellä, koska minä en tee, jollen ehdi tehdä kunnolla. Ja jos mies siivoaa niin ne tavarat ja pyykit on kyllä kaapissa, mutten minä välttämättä löydä niitä eri hyllyltä. Ne vaatteet kuuluu viikata tietyllä tavalla, että mahtuu ja lelut oltava omissa laatikoissaan, että löytyy. Joskus tässä miehen kanssa törmää erilainen logiikka sekä pituuserot. Jos toinen on 30cm pidempi niin asiat löytyy yleensä ylhäältä. Tässä yksi päivä perhetyöntekijä ja opiskelija olivat meillä pienemmän kanssa sen aikaa, kun itse olin isomman kanssa asioilla. Heille tuli tarve löytää lapaset. Huvittavinta oli se, että ei onnistunut :D Lapsella oli kädessä peukuttomat vauvan tumput, koska kumpikaan ei ymmärtänyt kurkistaa yläkaappiin.

Pari kertaa meillä on nyt työntekijä käynyt, lapset on ottaneet heidät hyvin vastaan ja viihtyvät hetken vieraan seurassa. Kerran käännytin perhetyöntekijän ovelta kotiin, sillä meille tullessa on meidän säännöt - ei voi tulla, jos tiedostaa, että on pienikin riski tuoda vatsatauti. Ei voi tulla kysyyn: " Haittaako, kun...?"

Jos joku kokee, että tätä kannattaisi testata niin testaa. Kyllä se ainakin minun maanantaiaamujani on hieman helpottanut, että kahvinsa voi juoda jossain kohtaa rauhassa. Se ei leimaa sosiaalihuollon asikkaaksi vaan työntekijä tulee auttamaan lastenhoidossa perheen ehdoilla ja siksi aikaa, kun perhe toivoo ja tarvitsee.

Yksi sääntö heilläkin on: eivät voi tulla, jos perheessä on tarttuvaa sairautta. ;)