Varhaiskasvatusta

Varhaiskasvatus ei ole kotona tapahtuvaa kasvatusta, sillä varhaiskasvatusta voivat toteuttaa vain ammattilaiset. Varhaiskasvatus on kuitenkin jotain sellaista mistä säännölisen epäsäännöllisesti julkisuudessa ollaan huolissaan - useinmiten siitä, miten osa lapsista syrjäytyy, kun jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.

Tänä syksynä rohkaistuimme yrittämään, jos avoimen varhaiskasvatuksen kerho voisi tarjota viisivuotiaalle jotain sellaista mitä kotona en pysty. Ja voihan se, nimittäin toimintaa ikätasoisessa ryhmässä. Minusta kun ei millään enää saa viisivuotiasta ja naapuristakin se paras kaveri on päiväkodissa. Viisivuotiaita enää aika vähän on leikkipuistoissa aamupäivisin, joten toivon, että tämä onnistuu.

Tutustuessa kerhoon kuitenkin kohtasin jälleen näitä ihania ennakkoasenteita: "Osaako olla ilman äitiä ollenkaan?" "Oletteko leikanneet saksilla?" Siis haloo. Vaikka lapsi on hoidossa kotona, niin kyllä kotona voi askarrella ja lapsi voi välillä olla jonkun muun kuin oman vanhemman vastuulla.

Kerhon muiden vanhempien kanssa jutellessa tuli myös puheeksi, että saako kerhoon tulla, jos kotona sisarus on oksennustaudissa. Joidenkin mielestä se on kakspiippuista. Meille mahatauti ei ole kakspiippuista, se on sairaalareissu, tuli se sitten kaupasta tai kerhosta. Mutta katsotaan kuinka hyvin kerho pystyy toteuttamaan varhaiskasvatuksen suosituksia, joissa päätavoite on kuitenkin lasten hyvinvointi. Terveys on osa hyvinvointia.

Varhaiskasvatus suunnitelmaa lukiessani olen muutenkin ihmetellyt mikä tekee ammattikasvattajasta niin paljon paremman, että suunnitelman osa-alueiden tulee olla nimenomaan ammattilaisen toteuttamia? Muutoinhan varhaiskasvatuksen osa-alueet ovat täysin toteutettavissa myös kotona. Osa jopa lapsikohtaisesti joustavammin kuin päivähoidossa. Myös kotikasvatus voi olla suunnitelmallista ja sitä "toisten huomioimista ja vuoron ottamista" voi opetella vaikka kauppajonossa. Eli en lähtökohtaisesti ymmärrä, mikä varhaiskasvatuksesta tekee niin hienoa, että subjektiivisesta oikeudesta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen pitää tapella? Tai leimata kaikki ne syrjäytyneiksi, jotka eivät mene päiväkotiin? Asianhan voi ajatella niinkin päin, että varhaiskasvatus syrjäyttää, kun siihen osallistuvat ne samat lapset, jotka muutoin olisivat leikkimässä leikkipuistossa syrjäytymisvaarassa olevien kanssa ;) Naapureiden kanssa kerhopäivät menevät nyt ihan ristiin, kun ovat eri ryhmässä. Koskas niiden naapurin lasten kanssa ehtii sit leikkiä?

Tässä välissähän me vaihdettiin paikkakuntaa, ja oikeasti on ollut iloisiakin yllätyksiä. Täällä asuinalueen leikkipuistoon tuleville sanotaan "Hei!", täällä kerhovetäjät ymmärtää mitä tarkoittaa pitkäaikaissairas ja miten se eroaa vajaasta vastustuskyvystä. Täällä myös perhekahvilajärjestelyt olivat sellaiset, kun kuvittelin niiden muuallakin olevan - meidän 2v pääs elämänsä ensimmäistä kertaa perhekerhoon. Hauskinta taisi olla uus tila ja uus täti, mutta lelut, musiikit, askartelutarvikkeet ja välipalat löytyy meiltä kotoakin. Minulle muut aikuiset naamat oli ehkä tärkeempiä, toisia aikuisiakaan ei meillä päivisin ole.

Täällä kunta myös ymmärsi miksi on parempi, että jatkan kotona silloinkin kun isompi menee eskariin. Minusta tuli omaishoitaja, joten eskari voidaan periaatteessa toteuttaa samoin kuin tuo kerhoilu: ei mene mukaan pahimpaan infektioaikaan.

Pieniä asioita kunnalle, suuria juuri meille :) Vanhan kunnan ei ehkä kannattaisi mainostaa itseään lapsiperheiden kaupunkina.