Joskus tuntuu siltä, että asioista tehdään tasa-arvon nimissä ihan liian vaikeita. Esimerkiksi, ei saa puhua kotiäitiydestä tai koti-isyydestä, pelkkä sukupuolta kuvaavan sanan käyttö on epätasa-arvoa. Keskustelin erään akavalaisen anssa kotiäitiydestä ja hän huomautti, että jos aiheesta edes puhutaan se tarvitsee muutosta. Minä olen kotona, minä olen nainen, minä olen kotiäiti. Ei se siitä muutu, vaikka termi olisi kotivanhempi, minä olisin silti nainen ja silti kotona.
Tai ei saa puhua tytöistä ja pojista, vaan nimillä, ja nimikin mielellään voisi olla neutraali. Kannatan kyllä nimillä puhumista, se on persoonallista, mutta sitä en allekirjoita, että biologinen sukupuoli määrittäisi millainen sinusta tulee.
Saako poika pukeuta mekkoon? Saa. Saako tyttö leikkiä leikkimiekoilla? Saa. Saako poika leikkiä poneilla? Saa. Saako tytöllä olla turkoosit verhot? Saa.
Saako tyttö pukea mekon, leikkiä poneilla ja tykätä pinkistä? Saa.
Saako poika leikkiä star warsia, pukea puvun ja leikkiä autoilla? Saa.
Ei meidän tulisi takertua siihen käytetäänkö sukupuolta kuvaavia sanoja vai ei. Kohta ei varmaan saa puhua lapsista ja aikuisista, kun se luo ikäluokkien välistä epätasa-arvoa. Ja kielletään sanat "mummo" ja "pappa", "äiti" ja "isä".
Se on oleellista, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Se on oleellista, ettei sukupuoli määritä muuta kuin biologiaa. (Ja tässäkin on tietysti niitä, jotka eivät syntyessään ole selkeästi tyttöjä tai poikia) Muuten saa olla just sellainen kun on.
Vaikka kuitenkin halutaan häivyttää stereotypiat niin onko tulevaisuudessakin kotivanhemmuuden valitseva nainen "epätasa-arvoinen" tai teknistä työtä tekevä poika "liian perinteinen"?
Onko sukupuolten välistä tasa-arvoa se, että ihannoidaan kotiin jääviä neulovia miehiä ja teknisen työn valitsevia tyttöjä? Ei minusta. Tasa-arvoa on se, ettei välitetä mitä sukupuolta se ihminen on, jos hän itse on tyytyväinen omiin valintoihinsa.
Tavallaan toki kannatan sukupuoletonta puhetta, eipä olisi tuota tarvetta jatkuvasti mediallakaan tuoda ilmi, että kotona on naisia. Olisihan se nyt hankalaa kun pitäisi luetella nimeltä, että maija-tiina-oili-sanna-julia... - liikuntaryhmä tuonne ja, että meillä on yhteiskunnassa epätasa-arvoa kun kotona ovat ismo-jutta-raimo-kaisa-milla-hannele-susanna... ja töissä kalle-kimmo-iina-olli-tytti-petri-heikki...
Niillä sanoilla on ihan vaan tarkoitus jäsentää maailmaa, minusta on saivartelua, jollei voida yleisellä tasolla puhua tytöistä ja pojista. Yksilötasolla asia voikin sitten olla ihan toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti