4-vuotiaalle päivähoidon ulkopuolella olevalle ikätasoisen seuran järkkääminen ei aina ole ongelmatonta. Useimmiten leikit sujuu iltaisin naapurin lasten kanssa, kun ne tulee hoidosta kotiin, mutta päivisin se leikkiseura tulee etsiä, tuttujen luona kyläilemällä tai vaikka puistosta.
4-5-vuotiaita on puistossa vähän, jollei niitä sinne erikseen pyydä. Pitää siis tuntea vanhemmat tai kysyä tuntematonta seuraa netistä. Tai lähteä sinne missä ryhmät ulkoilevat tai jossa varmasti on porukkaa.
Ongelmana on tällöin se, että kotihoidossa oleva jää puistossakin helposti liivijengin ulkopuolelle. Muutenkaan en ihan aina tykkää päiväkotiryhmistä puistossa, mut jääköön ne perustelut toiseen kertaan. Se mikä erottaa päiväkotiryhmät omaksi porukakseen ja erottaa muista lapsista on liivi. Oikein liivijengikasvatusta: me keltaiset, me punaiset, me siniset ja toi jolla ei oo liiviä. Toi, joka ei kuulu porukkaan.
Mun isompi käy tosi usein ja rohkeesti kysymässä: leikittekö mun kanssa? Ja saa vastaukseksi, ei välttämättä mitään, liivijengi ei ees kuule, koska hän ei ole yksi heistä. Välillä se kulminoituu kiusaamiseksi johon puutun, välillä käy niin, että omalla menee hermo ja se tönäsee toista, nappaa lelut. Niin no, kyllä kai se vituttaa, jos haluais leikkiä, ystävällisesti kysyy ja jätetään ulkopuoelle. Toisinaan lapsi purkaa pahaa mieltä sitten tilanteen ulkopuolella toisiin lapsii, käytäyttyy kuten häntä kohtaan käyttäydyttiin.
Tälle en oikein voi mitään, eikä sitä voi pitää kotihoidon syynä. Enkä oikein tiedä miten sitä sitten kasvattaisi ottamaan muut huomioon tai miten selittäisi, miksei ne toiset leiki?
Jossain puistossa varsinkin pph:t ottaa liivit pois puistoilun ajaksi. Poistetaan symbolinen tunnus lasten väliltä "me ja muut" ja kaikki on lapsia vaan. Silloin leikit sujuukin paremmin.
Vähän sama on töissäkin ollessa, joskus työntekijät korostavat ammattilaisuuttaan työvaattein, avainnauhoin tms. "Me ja muut". Toisinaan, esim. ohjaajien työssä tätä eroa jossain määrin hälvennetään: töissä tavallisissa vaatteissa, ei avaimia ym. näkyvillä. Ollaan kaikki ihmisiä, kukaan ei ole toista parempi. Töissä itse mieluummin olin omissa vaatteissa kuin työsymboleissa, jollei ollut erityistä tarvetta korostaa, että mä olen töissä.
Meillä syy olla kotihoidossa ei näy päälle, mutta näköjään se näkyy päälle, että ei ole päivähoidossa.
Ehkä pitäisi vaan lelukassiin hankkia kaikkia erivärisiä liivejä niin voisi tarpeen tullen soluttaa omansa porukkaan? Vai pitäisikö leikkipuistoihin tuleville ryhmille muistuttaa, että siellä kaikkien kanssa leikitään eikä se ole ryhmän oma piha, jossa vain ryhmät voi leikkiä? Vai voisiko ryhmät puistossa olla ilman liivejä, pitää ne vaan sen matkan aikana, kun liikutaan liikenteessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti