Kuuntelin kerran autossa Yle Puhetta, sieltä sattui tulemaan Paavo Järvensivun haastattelu hänen uutuskirjastaan ja degrowth liikkeestä. Kävin heti samantien katsomassa projektin nettisivut ja useimmat pääperiaatteet osuivat suoraan omaan ajatteluuni:
Raha ei ratkaise, mutta toki on kiva, että sitä on riittävästi.
Degrowth liike ajaa ajatusta, ettei maailma kestä jatkuvaa kasvua ja että jatkuvan kasvun tavoittelu on oikeastaan markkinatalouden harhakuva. Näin laman aikana tällaiset ajatukset ovat varmaan radikaaleja, mutta itseäni ainakin ahdistaa median viljelemät uutisoinnit siitä kuinka vaan tapellaan rahasta, kuka saa, kuka ei ja kellään ei kuitenkaan ole mielestään tarpeeksi.
Eräällä keskustelufoorumilla yksi henkilö esitti ajatuksen, että tekisi mieli perua koko kotihoidontuki, kun jotkut luulevat sen pitävän äidit kotona. Annettaisiin vaan rahat pois, kun niistä meitä kerran syyllistetään ja jäätäisiin kuitenkin kotiin. Kyllähän se n. 300e lovi kuukausituloissa tuntuisi, mutta eipä tarttisi kenenkään kuvitella, että kotona lorvii jostain muusta syystä kuin lasten vuoksi. Kotivanhemmat taitavatkin olla yksi degrowth aatteen ilmentymä: vähälläkin pärjää. Silti, kuka uskaltaa sanoa ääneen, että ilmankin pärjäisi, jos pakko olisi? Siinähän käy pian niin, että ministeri oottaa pois, kun kerran tarjotaan.
Degrowth:n mukaan tulisi tyytyä riittävän hyvään. Nykyisessä maailman tilassa on varmaan utopistista ajatella, että rahasta luovuttaisiin kokonaan ja ihmiset tekisivät sitä mitä tekevät ihan vaan hyvää hyvyyttään. Mutta degrowth tähtää siihen, että lopetetaan luonnonvarojen tuhlaaminen ja turha kuluttaminen. Sehän on tietenkin taloudellinen katastrofi, sillä talous pyörii sillä kuinka paljon raha liikkuu eli kuinka paljon tuotteita myydään. Mitään kestävää ei kannata myydä, jotta asiakkaat tulevat takaisin ostamaan uuden. Ehkä ihminen olisi kuitenkin onnellisempi, kun tyytyisi vähempään eikä hamuaisi jatkuvasti enemmän.
Monissa degrowthia käsittelevissä lähteissä ajatellaan, että degrowth liike on hiljentynyt, kun työttömyys on lisääntynyt ja vain talouskasvu olisi lääke työttömyysasteen korjaamiseen. Mielestäni asia on kuitenkin aivan päinvastoin: jos ihmiset eivät välittäisi siitä, että oma talous/valtion talous ei kasva, ei tarrauduttaisi niin tiukasti jokaisen hanaan, josta rahaa saattaisi virrata. Työttömät ja monet muut "sosiaaliturvapummit" elävät nykyään vähällä ja osa todellakin osaa nauttia siitä, ettei kuluta enempää kuin tarvitsee. Valitettavasti moni ehkä joutuu kuluttamaan vähemmänkin kuin itse tarvitsee.
Miksi siis lama olisi degrowth liikkettä vaimentava? Eikö se nimenomaan luo tilanteen, jossa yksittäiset ihmiset huomaavat, että vähemmälläkin pärjää? Voisiko se olla se juttukin, miksi kotihoidontuki ei ole kannustinloukku ja miksi pitkäaikaistyötyömät ovat vaikeita työllistää. Muut asiat ovat tärkeämpiä kuin oma ostovoima.
Loppujen lopuksi, jos kaikki kuitenkin eläisivät degrowth ajattelun mukaan se vaatisi koko yhteiskunnan rakenteen uudistamista, jotta välttämättömät peruspalvelut olisivat tavalla tai toisella turvatut, vaikka verotulot laskisivat kulutuksen vähentyessä. En ole taloustieteilijä, joten antaa degrowth liikeen talousajattelijoiden vastata näihin vaikeampiin kysymyksiin. Ainakin ajatus siitä, että rahaa voi aina luoda lisää, mutta luonnonvaroja ei, on heidän perustelunsa. Silti degrowth on lähellä omia ajatuksiani, vaikken kaikkea osta kirpparilta ja uusi talokin on rakenteilla.
Niin ja muuten, onko Suomen nykyinen tila oikeasti ongelma vai onko vain tapahtunut niin, että Degrowth on alkanut? Talous ei kasva, koska sen ei kuulukaan kasvaa loputtomiin ja Suomi onkin edelläkävijä markkinatalouden mullistumisessa.
Degrowth-liike Suomessa
Taloussanomat: Kuka enää uskaltaa vaatia jarrua talouteen?
Research and action to consume less and share more
Life in degrowth economy and why you would actually enjoy it
Voima: Laiskaa pilkkaa
Degrowth-projekti
Yle Areena: Battle 31.3.2016 Paavo Järvensivu vs. Antti Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti