torstai 25. helmikuuta 2016

Lapsen vastustuskyky ei kehity, jollei pienenä sairasta!

Vai... Mitenkäs se menikään? On joitakin tauteja, joissa väittämä pitää paikkansa. Esimerkiksi vesirokko olisi fiksumpaa sairastaa pienenä kuin aikuisena (jollei aio rokottaa). Mutta yllä oleva väittämä ei koske flunssia, korvatulehduksia ja vatsatauteja. Niitä ei ole järkevä sairastaa pienenä sillä perusteella, että sairastaminen kehittää vasta-aineita elimistöön.

Toki, jokainen sairastamiskerta kehittää vasta-aineita ja vasta-aineet suojaavat seuraavia samoja infektioita vastaan. Mutta virukset ja taudit muuntuvat. Jännä, että usein ihmiset ymmärtävät tämän influenssan kohdalla, mutta lapsuuden nuhakuumeiden kuvitellaan suojaavan koulu- ja aikuisiän sairasteluilta. Bakteeritulehdukset ja niihin määrätyt antibiootit nostavat bakteerien antibioottiresistenssiä. Vatsatautien osalta pienet lapset kuivuvat helpommin kuin aikuiset, vaikka niissäkin ensimmäinen kerta on pahin. RS on aikuisena pikkuflunssa ja pikkulapsen voi viedä sairaalaan. Toisin sanoen: jos sairastaa varhaislapsuudessa paljon se voi suojata parhaimmillaan muutaman vuoden saman viruksen aiheuttamalta infektioilta, mutta voi olla niinkin, ettei keväällä sairastettu suojaa enää syksyllä. Erilaisia taudin aiheuttajiakin on niin monia ja samastakin viruksesta voi olla satoja eri muotoja, että yhtä vastaan saatu suoja ei suojaa toista taudinaiheuttajaa vastaan - ainakaan täydellisesti.

Pienenä on järkevä sairastaa vain sellaiset taudit, jotka myöhemmin olisivat merkittävästi pahempia ja joista saadut vasta-aineet suojaavat pitkiä aikoja. Taudilta, joilta voi suojautua rokottein ovat sitten vielä eri asia. Lapsuudessa sairastetut useat hengitystieinfektiot on mm. yhdistetty aikuisiän metabolisen oireyhtymän ja korvatulehdukset luetun ymmärtämisvaikeuksien kohonneeseen riskiin. Antibioottikuurit ja toistuvat vatsataudit rasittavat suolistoa ja voivatkin olla yksi syy suolistosairauksien lisääntymmiselle. Antibioottien käyttö myös laskee elimistön omaa vastustuskykyä.

Merkittävin riskitekijä lasten sairastamisessa ovat päiväkoti-infektiot. Kansanterveyden kannalta lapsia ei siis tulisi hoitaa suurissa ryhmissä. Sama riski koskee myös avoimia kerhoja: mitä enemmän ihmisiä sitä suurempi infektioriski. Sekä päivähoidon, että avoimen varhaiskasvatuksen palveluiden osalta infektioita voisi vähentää noudattamalla tehostetun hygienian suunnitelmaa.

Miten kotihoidossa sitten voisi vähentää infektioriskiä ilman, että joutuu elämään eristyksessä muusta maailmasta? Niin katsokaas, kun välimuotojakin on. Kaikki tässä blogissa kerrotut jutut tehdään meidän periaatteiden mukaan, sairastetaan harvoin eikä pidetä lapsia kotona lukkojen takana ;)

Hyvä käsihygienia on tärkeää. Kädet pestään saippualla aina sisään tullessa, ennen ruokaa ja vessassa käynnin jälkeen sekä tietty aina kun ovat likaiset. Samoin kerhosta/kylästä tms. lähtiessä. Käsidesi mukana julkisilla paikoilla ja sen käyttöä tehostetaan myös kotona, jos lähistöllä liikkuu infektioita. Silloin käytetään vähintään sisään tullessa. Käsidesi tehostaa saippuapesua, ei korvaa sitä.

Ehkä vieläkin tärkeämpää on välttää kontakteja henkilöiden kanssa, jotka voivat tartuttaa. Tämä olisi ihmisille muutenkin järkevämpi tapa, sillä myös kaikki taistelut pöpöjen tappamiseksi luo niille painetta muuttua vastustuskykyisemmiksi, ja niiden tuhoaminen tappaa samalla myös joukon hyviä mikrobeja. Kaikista parasta olisi vain estää tartunta. Kaikkea ei voi eliminoida eikä kaikkea etukäteen tiedä. Se, että välttää oireilevia ei poista ennen oireita tapahtuvia tartuntoja. Mutta meille ei tulla kipeänä kylään, me ei mennä kipeänä kylään eikä mennä vierailulle, jos tiedetään, jonkun olevan kipeä. Mahataudeissa vältetään kyläilyä vielä 1-2vk oireiden loppumisesta. Jos kuullaan, että joku jota juuri tavattiin on sairastunut, ei mennä kylään toiseen perheeseen.

Infektioaikaan vältetään lapsille suunnattuja kohteita, kuten hoploppia ym. ja pyritään pitämään leikit muiden lasten kanssa ulkona. Retket museoihin ja lasten kohteisiin pyritään ajoittamaan arkeen hiljaisempaan päiväsaikaan, ei lähelle koulujen loma-aikoja (vaikkakin tässä olisi parantamisen varaa).  Kaupassa ei desifioida kärryjä, mutta lyhyillä reissuilla lapsilla on hanskat käsissä. Lapsille opetetaan, ettei leluja tai sormia laiteteta suuhun - eikä niitä hanskoja imeskellä kaupassa. Kerhoista valitaan mieluummin liikuntaryhmät kuin askartelut, sillä puolikuntoisia lapsia ei niin helposti tuoda liikkumaan. Valitettavasti ohjaajat joskus pitävät itseään reippaana tullessaan vetämään tuntia flunssaisina. Vältetään ne mitä tiedetään, eihän me tiedetä onko kauppajonossa meitä ennen olevan asiakkaan lapsi kotona vatsataudissa tai sitä millaisissa perheissä kirjaston kirjat on ennen meitä olleet.

Lyhyesti: Ne mitä ei voida välttää, pestään käsistä pois.

Eletäänkö me sitten liiallisessa puhtaudessa ja aiheutetaan hygieniateorin mukaan astmaa ja allergiaa? En sanoisi niin, sillä meillä on koira ja kolutaan maata ulkona kesät ja talvet.  Ja no, ei meillä ole ihan niin siistiä ja puhdasta kuin voisi olla. Jostain syystä infektioiden välttäminen liitetään kaikkien mikrobien, bakteereiden ja allergeenien välttämiseen sekä pakonomaisee tarpeeseen pitää ympäristönsä kliinisen puhtaana. Se ei ole sama asia. (Kaikki tutkijat eivät pidä maatilojen likaisuutta suojaavana tekijänä, vaan sanovat, että tilamaito saattaa suojta lapsia allergioilta ja astmalta. Lähteet tekstissä, jossa kirjoitan maidosta)

Luettavaksi ja pohdittavaksi:

Elimistön vastustuskyky, immuniteetti

Virussodassa on vain torjuntavoittoja

Antibiootit ja lapsuuden infektiot eivät avain allergioihin. Terve.fi sivustolta. Tekijänoikeudet kieltävät suoran linkin, etsikää siis itse.

Does the use of antibiotics in early childhood increase the risk of asthma and allergic disease?

Otitis Media in Children With Learning Disabilities and in Children With Attention Deficit Disorder With Hyperactivity (Välikorvan tulehdukset yhteydessä oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin)

Lapsuusiän infektiot yhteydessä metaboliseen oireyhtymään aikuisena

Childhood Infections, Socioeconomic Status, and Adult Cardiometabolic Risk, 2016 Matalamassa sosioekonomisessa luokassa eläneiden lapsuusiän infektiot yhteydessä sydänsairauksien riskitekijöihin aikuisuudessa. Suomalaistutkimus.

Lemmikkikoira ja maatilan eläimet suojaavat lasta astmalta


IL 10.6.2016: Siljan norovirus uutta tyyppiä



2 kommenttia:

  1. Arvelen, että yksi suuri syy, miksi päivähoidossa olevat lapset sairastavat paljon enemmän ja joutuvat tautikierteisiin, on STRESSI. Sehän heikentää tutkitusti vastustuskykyä. Stressiä aiheuttavat muun muassa aikaiset aamuherätykset ja kieli vyön alla hoitoon kiiruhtaminen, ikävöinti (jota vielä nykyäänkään ei aina osata käsitellä sen paremmin hoidossa kuin kotona) ja liian isot lapsiryhmät. Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan 3 - 4-vuotiaan lapsen stressihormonitasot nousevat kuuden tunnin hoitopäivän jälkeen niin korkeiksi, että jos kyse olisi esimerkiksi eläinten kuljetuksesta, siitä nousisi iso häly! Lisäksi tiuha hoitopaikkojen vaihtuminen on edelleen yllättävän yleistä; lähipiirissäni kaksivuotias aloitti jo kolmannessa hoitopaikassa... :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti on yksi tekijä. Mainitsinkin Keltinkangas-Järvisen muistaakseni ensimmäisessä tekstissä. Entisessä työssäni työkaveri tuli esiin myös varhaislapsuuden stressin olevan altistava tekijä erilaisten riippuvuuksien synnylle mm. päihdeongelmille.

      Poista