Ovatko erityislapsen terveystiedot julkisia?

Palaan taas "suosikkiaiheeseeni" eli infektioihin lapsiryhmissä. Olen tätä aihetta taas parissa paikkaa ottanut esiin ja kommentit ovat vanhoja tuttuja "jouduttais oleen aina pois" tai "kyllähän me oltais tarkempia, jos tiedettäis, että jollakin on jotakin"

Mutta, onko siis pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmalla velvollisuus kertoa kaikille ihmisille, joiden kanssa on tekemisissä ryhmissä, että lapsellani on tämä sairaus? Oikeastaan, onko vanhemmalla edes oikeus kertoa? Saako toisen ihmisen terveystietoja kertoa muille ilman sen toisen ihmisen lupaa? Milloin lapsi itse on riittävän vanha päättämään haluaako hän kertoa? Vaikka kertominen olisi vanhemman mielestä tai ohjaajan mielestä tai toisen ryhmäläisen vanhemman mielestä järkevää saako lapsen ohjata/painostaa olemaan myös kertomisen kannalla? Pitääkö työyhteisöissä aikuisten kertoa työkavereille omat terveystietonsa?

Eikö vanhemman velvollisuus ole nimenomaan puolustaa lapsensa oikeuksia? Myös oikeutta yksityisyyteen. Viekö lapsen sairaus tai vamma häneltä tämän oikeuden? Jos kertoisin kaikille kaiken lapsistani niin se varmasti olisi itselleni helpompaa - mutta lapsellani ei olisi enää isompana mahdollisuutta valita halusiko hän kertoa. Anteeksi lapseni, olen kertonut parille naapurille kysymättä mielipidettäsi.

Tästä samasta syystä en tässä blogissa käytä lasteni nimiä enkä naamakuvia. Minä en tiedä mitä he siitä isompana ajattelisivat, blogi on minun avautumispaikkani, mutta se ei anna minulle oikeutta polkea lasteni oikeuksia. En oikeastaan ymmärrä sitä, miksi moni pitää lapsestaan ja lapsen vammoista tai sairauksista kuvallista ja nimellistä blogia. Jos lapsi pystyisi itse päättämään haluaisiko hän tietonsa julkisesti nettiin? Onkohan se edes ihan laillista?

Voivatko kerhoissa ja ryhmissä käyvät vanhemmat viedä sinne vähän kipeät lapsensa syillä, että "aina ne ovat kipeinä" tai "olisin toki tarkempi, jos tietäisin..." Onko olettamus se, että ryhmissä käy vain perusterveitä ja jos olettamuksen vastaisesti siellä käykin joku muu, niin onko jokaisen ryhmäläisen vanhemmalla oikeus tietää se? Hyväntahtoinen ajatus toki, että "suhtautuisin huomaavaisemmin, jos tietäisin", muttei se ole niin yksinkertaista.

Tänä syksynä me yhdessä viisivuotiaan kanssa päädyimme kertomaan hänen kerhoryhmäläisilleen, että miksi olemme nipoja vatsataudeista. Se on toiminut nyt aika hyvin. Silti sitä mietin, oliko viisivuotiaani oikeasti itse sitä mieltä, että haluaa minun levittelevän hänen tietojaan vai olinko minä sitä mieltä, että shokkiterapia ja suora puhe saisi muut vanhemmat ymmärtämään mitä vatsatauti meille tarkoittaa. En minä valehdellut, kun sanoin, että "joutuu herkästi sairaalahoitoon", mutta meille se sairaala ei ole enää sellainen peikko kuin ehkä jollekin perheelle on, jolle se ei kuulu osaksi elämää.

Kelan maksamaa alle 16v vammaistukea (tarkoitettu myös pitkäiaikaussairaille) saa 3,6% alle 16-vuotiaista. Pitkäaikaissairaat ovat muita useammin kotihoidossa ja siten myös useammin avoimen varhaiskasvatuksen käyttäjiä. Jokainen tietää jonkun, vähintään naapurin kummin kaiman, jolla on jokin pitkäaikaissairaus, jonkun, joka kuuluu riskiryhmään. Millä todennäköisyydellä sinun lapsesi ryhmässä ei olisi ketään lasta tai lapsella läheistä, jolla on pitkäaikainen sairaus ja jolle olisi tärkeää, ettei sairastuisi siihen samaan tautiin, jossa lapsesi oli viikonloppuna? Entä onko kerhon perusterveillä lapsilla oikeus elää mahdollisimman terveenä?

Korppi vie

Helsingin kaupungille:

Kun minä selaan älypuhelinta, niin aina ei ole kyse somesta. Tällä kapineella voi tehdä paljon muutakin. Harvinaisesti sairaan lapsen vanhempana useimmiten etsin tällä kapineella lapselle ja itselleni seuraa ja tekemistä, etsin lapsen hoitoon liittyvää tietoa tai autan vertaisia. Joskus valitettavasti on näitä hetkiä, että kapinetta täytyy käyttää turhuuksiin. Eli herneiden vetämiseen pois nenästä. Minulla on paljon muutakin tekemistä, kuin vastailla äitien älylaitteen käyttöä koskevaan syyllistämiseen. Sekin muuten pitää tehdä älypuhelimella.

Myönnän kyllä selaavani tällä someakin, usein silloin, jos vaikka mies on kotona tai lapset leikkii hetken keskenään. Enhän minä muuten olisi koko korppikampajaa nähnytkään. Äidilläkin on oikeus sosiaaliseen elämään ja kommunikointiin muiden ihmisten kanssa. Juokseviakin asioita pitää valitettavasti hoitaa, kun kotiäideillä ei ole henkilökohtaisia assistentteja ja sihteerejä.

Melkoinen mindfullness vaatimus, ettei äidin huomio saisi hetkeksikään herpaantua lapsesta. Sehän tässä se kaikkein vaikein asia onkin, että kun selkäsi käännät, vaikkapa pestäksesi hampaat, niin vaahtosammutimen kokoinen saa aikaiseksi pyörremyrskyn. Miksi älypuhelin on kamalampi asia kuin hammasharja?

http://www.xn--kotivkivalta-kcb.fi

Koska minä olen tyttö

Joskus tuntuu siltä, että asioista tehdään tasa-arvon nimissä ihan liian vaikeita. Esimerkiksi, ei saa puhua kotiäitiydestä tai koti-isyydestä, pelkkä sukupuolta kuvaavan sanan käyttö on epätasa-arvoa. Keskustelin erään akavalaisen anssa kotiäitiydestä ja hän huomautti, että jos aiheesta edes puhutaan se tarvitsee muutosta. Minä olen kotona, minä olen nainen, minä olen kotiäiti. Ei se siitä muutu, vaikka termi olisi kotivanhempi, minä olisin silti nainen ja silti kotona.

Tai ei saa puhua tytöistä ja pojista, vaan nimillä, ja nimikin mielellään voisi olla neutraali. Kannatan kyllä nimillä puhumista, se on persoonallista, mutta sitä en allekirjoita, että biologinen sukupuoli määrittäisi millainen sinusta tulee.

Saako poika pukeuta mekkoon? Saa. Saako tyttö leikkiä leikkimiekoilla? Saa. Saako poika leikkiä poneilla? Saa. Saako tytöllä olla turkoosit verhot? Saa.

Saako tyttö pukea mekon, leikkiä poneilla ja tykätä pinkistä? Saa.
Saako poika leikkiä star warsia, pukea puvun ja leikkiä autoilla? Saa.

Ei meidän tulisi takertua siihen käytetäänkö sukupuolta kuvaavia sanoja vai ei. Kohta ei varmaan saa puhua lapsista ja aikuisista, kun se luo ikäluokkien välistä epätasa-arvoa. Ja kielletään sanat "mummo" ja "pappa", "äiti" ja "isä".

Se on oleellista, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Se on oleellista, ettei sukupuoli määritä muuta kuin biologiaa. (Ja tässäkin on tietysti niitä, jotka eivät syntyessään ole selkeästi tyttöjä tai poikia) Muuten saa olla just sellainen kun on.

Vaikka kuitenkin halutaan häivyttää stereotypiat niin onko tulevaisuudessakin kotivanhemmuuden valitseva nainen "epätasa-arvoinen" tai teknistä työtä tekevä poika "liian perinteinen"?

Onko sukupuolten välistä tasa-arvoa se, että ihannoidaan kotiin jääviä neulovia miehiä ja teknisen työn valitsevia tyttöjä? Ei minusta. Tasa-arvoa on se, ettei välitetä mitä sukupuolta se ihminen on, jos hän itse on tyytyväinen omiin valintoihinsa.

Tavallaan toki kannatan sukupuoletonta puhetta, eipä olisi tuota tarvetta jatkuvasti mediallakaan tuoda ilmi, että kotona on naisia. Olisihan se nyt hankalaa kun pitäisi luetella nimeltä, että maija-tiina-oili-sanna-julia... - liikuntaryhmä tuonne ja, että meillä on yhteiskunnassa epätasa-arvoa kun kotona ovat ismo-jutta-raimo-kaisa-milla-hannele-susanna... ja töissä kalle-kimmo-iina-olli-tytti-petri-heikki...

Niillä sanoilla on ihan vaan tarkoitus jäsentää maailmaa, minusta on saivartelua, jollei voida yleisellä tasolla puhua tytöistä ja pojista. Yksilötasolla asia voikin sitten olla ihan toinen.

Tiedettä vanhemmista - vai otteita keskustelupalstoilta?

Vai median klikkejä?

Se on jotenkin uskomatonta kun lasten hyvästä hoidosta vaaditaan pätevää tutkimusnäyttöä, mutta se millaista kasvatus on nykyään tutkitaan keskustelupalstoilta!

Mistä lähtien kaksplus ja vau.fi ovat kelvanneet tieteellisen tutkimuksen lähteeksi? Keskustelupalstoilla ihmiset tulkitsevat asioita kärjistetysti ja tärkeämpää saattaa olla lauserakenteen oikeellisuus kuin itse asia.  Ymmärtäisin jos tutkimuskohde olisi vaikka twitter ja nuorten tapa käyttää kieltä tai suomenkielen muutos kirjoitetussa arkikielessä, mutta että vanhemmustaidot tulkitaan keskustelupalstoilta! Kuinka monella vanhemmalla on aikaa edes roikkua keskustelupalstoilla?

Eilen juuri luin, ettei nykyajan vanhemmat ymmärrä ääneen lukemisen merkitystä. Aika raaka yleistys - jos keskustelupalstoilla on joku, joka ei ymmärrä tai tyhmäksi tekeytyvä trolli niin se ei kerro yhtään mitään siitä lukeeko valtaosa vanhemmista iltasatua vai ei. Asia toki oli tärkeä siinäkin jutussa: ääneen lukeminen kehittää lasta."Vanhemmat eivät ymmärrä kuinka tärkeästä asiasta on kyse"

Miksi tärkeät asiat pitää aina markkinoida lukijoille tyyliin "nykyajan vanhemmat ovat uusavuttomia" ? Voisiko sen vanhempien väheksynnän jättää pois, esim. tuossakin lukemisen tärkeydestä puhuvassa jutussa viittaukset vanhempien ymmärtämättömyyteen eivät ole mitenkään oleellisia vain tarkoituksenhakuisia. Olisi otsikoksi riittänyt "Lukeminen kehittää lasta" ?

http:/

/yle.fi/uutiset/3-9225322

Tässä vinkiksi muutamia 

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/nama-lastenkirjat-kaikkien-vanhempien-olisi-hyva-lukea-lapsilleen

Ruotsalaisia emme ole...

Ja taasko tämä alkaa... Demarinuorten mielestä hallituksen perhepolitiikka on haitallista lapsen kehitykselle ja sukupuolten väliselle tasa-arvolle, Reetta Räty ei usko, että kukaan nainen vapaaehtoisesti olisi kotona, Sanni Granholm-Laasonen ottaa esiin yhden tutkimuksen ja toivoo lisää tutkimusnäyttöä... Suomen Kuvalehtikin julkaisi äskettäin laajan jutun kotiäitidilemmasta.  Jutussa oli melkolailla sama näkemys kuin Janne Tukiaisella, mutta olisi siinä toki hyviäkin asioita. Kotihoidontuki vaatii kehittämistä ja lisää joustoa sekä valinnan vapautta. Käyn tässä läpi ajatuksiani Suomen kuvalehden jutusta ja kotihoidosta noin yleensä, pari asiaa on mitä näissä kotihoitojärjestelmää vastustavissa jutuissa ei sanota.

Perusargumentit kotihoidon tukea vastaan jutusta löytyykin: naisen ura, palkkakehitys, eläke.... taloudellisesti tuettua kotona pysymistä. Jutussa vaan jälleen kerran oletetaan, etteivät nuoret äidit ajattelisi tätä. Oletaan myös, että ovat pätkätyöloukussa, oletetaan, että jokainen haluaa vakityön. Eiköhän tätä ajatella jo siinä vaiheessa kun lapsia ylipäätään toivotaan: haluaisinko jäädä kotiin vai pyrkiä töihin/mennä töihin? Haluaisinko luoda nyt ensin uran? Miten tämä vaikuttaa myöhemmin? Jos jutun tekijät uskovat etteivät nuoret naiset ajattele taloudellista toimeentuloaan eivätkä muuta kuin nykyhetkeä, niin metsään meni. Oletetaan, että ajateltaisiin vain nykyhetken toimeentuloa: Palkka, vaikka 2000€ -verot vai kotihoidontuki 400€-verot. Kumpi on taloudellisesti järkevämpää? Mistä löydät sen naisen joka ei tämän vertaa matikkaa osaa? Suurpeeheessäkin saa olla aika monta lasta, että päästään samaan tasoon kuin palkassa ja lasten kasvattaminen kotina ei ole mitään ilmaista.  Toimittajia tuntuu riittävän ja taloustieteilijöitä. Syy jäädä kotiin ei ole raha. Ja jos se ei ole raha niin mikä se on?

Äitimyytti? Nykyaikana? Ei enää eletä aikaa, joilloin äidin oli pakko jäädä kotiin. Hämmästyin oikeastaan, että jutussa mainitaan THL:n tutkimuksesta toisiksi suurimmaksi syyksi: koska äidin kuuluu olla kotona. Hyvät naiset sentään! Joko tuo on tulkittu väärin tai naisten tosiaan tulee ruveta ajattelemaan vähän enempi itseään. Ei kenenkään kuulu olla kotona vastoin omia unelmiaan ja toiveitaan! Jos haluat laittaa lapset päivähoitoon ja lähteä itse pois kotoa, tee niin :) (Mikäli se on niin yksinkertaista ;) )

Työ meillä yhteiskunnassa taas edelleen on joku tabu. Työpaikan kahviossa voi puhua, mutta julkisessa keskustelussa ei saa sanoa: "palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta". Työ ei enää ole kaikille se joka tuo elämään sisältöä ja väitän, että monelle kaltaiselleni kotiäidille vakityö näyttäytyisi luokkuna: et voi päättää milloin on hyvä mennä töihin ja milloin ei. Pätkätyö ei kerrytä palkallista lomaa, mutta siihen sisältyy vapaus valita koska on käytettävissä. Nykyinen kotihoidontuki myös sallii työnteon. Hoitolisään vaikuttaa tulot, mutta hoitoraha maksetaan siitä, että lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa ja hänen pääasiallinen hoitajansa on vanhempi tai muu samassa taloudessa asuva henkilö - ei edelläänkään siitä, että nainen pysyy pois työstä. Esimerkiksi vanhempien tehdessä töitä vuoroissa tai pätkissä on ihan mahdollista sopia niin, että lapsi on kuitenkin kotona. Pitäisikö kotihoidon tuki sitten maksaa sentilleen puoliksi molempien tilille? Yksityisen hoidon tuellakin voisi palkata kotiin hoitajan. Jos täällä olisi vain uraihmisiä, oravia pyörässään, niin eipä täällä paljon vauvoja syntyisi. Ne todelliset työnsankarinaiset, jotka minä tunnen, eivät edes halua lapsia.

Työllisyyden ongelmat ovat siinä, että äitiys-ja vanhempainpäivärahat ovat ansiosidonnaisia. Totta kai, jokainen matikkaa taitava äiti haluaa mielellään, että on vakipaikka tai ainakin pitkä työsuhde ennen äitiyslomalle jäämistä. Ja totta kai se on riski sitten työnantajalle palkata nuori nainen, mutta sekin on työnantajien mielikuva. Yhtälailla riski olisi palkata lastentekoikäinen mies (se miesten hedelmällisyys ei edes niin äkkiä heikkene kuin naisten). Ja onko tämäkään kotihoidontuen vika? Kotihoidontuki ei ole ansiosidonnainen. Naisia taas valitettavasti usein lomautetaan tai porsaanrein turvin irtisanotaan, koska ovat hoitovapaalla - tuttavastani yksi lomautettiin, koska hänen vakityönsä työnkuvaa muutettiin siten, että se sopi hänen sijaiselleen, muttei hänelle. Eräs ystäväni haki omaa työtään - muttei saanut sitä, kyseessä oli projektityöstä, jonka rahoitus tarkistetaan määräajoin.

Syntyvyys laskee, kun se Ruotsisaa nousee. Jutussa tämän uskotaan johtuvan siitä, että työ ja perhe on helpompi yhdistää - eli nainen saa luoda uraa. Samaa argumenttia käyttäysin itsekin, mutta toisin päin - kotona olo on Ruotsissa helpompaa lapsen kouluikään asti ja työaikansa voi sovittaa lapsen hyväksi. Työstä voi olla vapaammin pois kun se itselle sopii. Toisaalta mitä merkitsee tuo tilasto, jonka Suomen kuvalehti väläytti: Suomessa käyrä naisten työllisyydessä notkahtaa, jos sitä vertaa Ruotsin vastaavaan. Entä sitten?

Tasa-arvoonkin vedottiin, että "kumpi vanhempi tahansa voi halutessaan jäädä kotiin" ei ole riittävän tasa-arvoista vaan isät pitää saada kotiin. Esimerkkinä, että isät käyttivät enemmän heille osoitettua isyysvapaata isyysvapaauudistuksen jälkeen. Mutta tässäkin, ennen uudistusta äidin piti ilmouttautua työttömäksi (jos omaa työpaikkaa ei ollut) siksi aikaa kun isä on korvamerkityllä vapaalle. Nykyään ei tarvitse, äitikin voi olla kotona. Tässä huomattiin se, että äitiä on ihan turha juoksuttaa työkkäriin, kun ei se kuitenkaan siksi aikaa töihin mene ja joudutaan vaan maksamaan yhden tuen sijaan toista tukea.

Jos ne työttömät kotiäidit kuitenkin haluavat töihin ja ovat valmiita ottamaan vastaan kokopäivätyötä niin siihen hoitorahan lisäksi voi saada työttömytsturvaa. Moni käyttää tätä porsaanreikää (hyssh! ei saa puhua julkisesti!) Koska hoitoraha on niin pieni, otetaan työttömyystuki lisäksi, mutta ei ole halua eikä järkeä mennä töihin, kun palkka-miinus päivähoitomaksut ei ois juurikaan enempää kuin hoitoraha+työttömyyskorvaus. Niiden vanhempien, joiden alalla riittää töitä, ei edes kannata ilmouttautua työttömäksi, koska siinä voisi äkkiä käydä ei-toivotusti ja saisikin töitä. Mutta tämä ei ole hoitorahaloukku vaan työttömyysturvan kannustinloukku. Jos työttömyyslukuja halutaan siivota niin silloin kotihoidon pitäisi olla yksinään riittävä, ettei työttömyyskorvausta tarttisi käyttää "väärin".

Entäs sen töissä käyvän osapuolen (isän) osallisuus? Jos oletetaan, että isä on töissä sen 8h / 5pv viikko niin mitä isä tekee muun ajan? Löhöääkö sohvalla ja rentoutuu raskaan työpäivän jälkeen? Ei meillä ainakaan. Meillä mies on sitten lasten kanssa, minä menen koiran kanssa. Jos siis mies (tai se työssäkäyvä osapuoli) haluaa osallistua lasten hoitoon niin ei se siitä työstä kiinni ole. Se on perheen sisäisestä tasa-arvosta kiinni eikä se siitä korvamerkeillä muutu.

Lisäksi otettiin myös esiin päivähoidon laatu ja kummeksuttiin, että mistä ihmeestä tulee suositus alle 3-vuotiaiden hoidosta kotona. Esimerkiksi infektiolääkäreiltä. Juuri siitä, että niin pieniä lapsia ei pitäisi hoitaa niin isoissa ryhmissä.  Ja ei, tiedot päivähoidon ongelmallisuudesta lapsen kannalta eivät ole peräisin keskustelupalstoilta (vaikka voihan niissä keskustella), vaan vinkiksi toimittajillekin: scholar.google.fi . Jos suomeksi ei löydy, niin englantia kannattaa kokeilla hakukielenä :)

Sitten sekoitetaan sujuvasti päiväkoti ja varhaiskasvatus ja unohdetaan kokonaan, että kotihoidossa olevat lapset voivat mahdollisesti hyödyntää avointa varhaiskasvatusta ja kaikilla erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on edelleen subjektiivinen oikeus kuntouttavaan päivähoitoon. Kuntouttava päivähoito on maksutonta. Kotihoito ei tarkoita, että lapsi jää automaattisesti varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Ilmaista se kunnan avoin varhaiskasvatus ei aina ole,vaikkei maksakaan paljon. Perhekerhot ovat ilmaisia, muttei ne missä lapsi on ohjaajan vastuulla. Kunnan avoimen varhaiskasvatuksen lisäksi on kolmannen sektorin toimijat, esimerkiksi seurakunta, MLL... Jos oikein suunnittelee voi oman tehtävänsä lasten hoitajana aika helposti ulkoistaa: kerhoja ja lapsiparkkeja riittää vaikka joka päivälle.

Esimerkkeinä

Helsinki: Päiväkotien ja leikkipuistojen kerhot

Valkeakoski: Avoimen varhaiskasvatuksen kerhotarjotin

Entäpä ne lapset, jotka kuitenkin jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle? Saadaanko ne sinne, jos kotihoidontuki poistetaan. Ei välttämättä. Joukossa lapsia, joille varhaiskasvatukseen (päivähoito tai avoin varhaiskasvatus) ei jostain lapsesta ja järjestelmistä johtuvasta syystä ole mahdollista. Esimerkiksi infektioherkät lapset tai ne joilla on ongelmia olla ryhmässä vaikka psyykkkisen sairauden vuoksi. Kotioloissa he ovat kuitenkin usein aivan tavallisia lapsia. Mikä tuki osoitetaan heille, jotta kotihoito on edelleen mahdollista eikä lapsen hyvinvointi vaarannu?

Vammaistukea saa, jos osaa hakea, niin ehkä jopa enemmän kuin sen pienimmän (92,94e). Omaishoidon tuki on varattu niille lapsille, joilla toimintakyky on vajaa tai jos kunnalla on varaa saattaa sitä saada pitkäaikaissairas, toimintakyvyltään normaalikin lapsi, jos hoito vaatii vanhemmalta tavallista enemmän sitoutumista. Mutta vain JOS määrärahat riittävät. Omaishoito myös kerryttää eläkettä ja työttömäksi ilmouttavan omaishoitajan pitää tehdä selvitys, miten lapsen hoito järjestyy, jos töitä saa. Osa lapsista jäisi ehkä ilman omaishoidontukea ja ilman kotihoidon tukea, jos se poistettaisiin, mutteivat silti voisi mennä päivähoitoon. Tai voisi heidät pakottaa, mutta se voisi lisätä myös sairaalapäiviä ja käytösongelmia. Mitä perhe silloin valitsee? Miten huolehditaan niistä lapsista, jotka eivät ole riittävän sairaita tai vammaisia saadakseen erityisiä tukia, mutteivat riittävän normaaleja voidakseen hödyntää varhaiskasvatusta sellaisessa muodossa kuin sitä tarjotaan? Olisiko hoitorahan sitten hyvä olla harkinnan varaista? Pitäisikö siitä maksaa enemmän eläkettä? Sitähän se Soini ehdotti ja se poistaisi sen ongelman, josta ihan ekaksi puhuttiin: kun nuoret ei ajattele eläkettään, jos vaikka jäävät vanhana yksin. Yksi vaihtoehto on kerryttää itse eläkettään esimerkiksi eläkerahastoon. Huvittavintahan on, että eläkettä kertyy nytkin laskennallisesti suuremmasta määrästä kuin kotihoidontuki edes on https://www.tyoelake.fi/paljonko-saan-elaketta/sosiaalietuuksista-elaketta/

Kotihoitoa voi halutessaan ajatella myös kotikouluun verraten, esimerkiksi USA:ssa, jossa jutun mukaan vielä suurempi osa 3-vuotiaista on kotihoidossa, on myös paljon 4-vuotiaita kotikoulussa. Kotikoulusta (homeschooling) löytyy kyllä tutkimuksia, jos tahtoo penkoa. Itseasiassa jos halutaan ajatella niitä vuosia kuin Suomi oli PISA-tulosten huipulla ja verrata sitä päivähoitoon osallistumiseen, pitää katsoa muutamaa vuotta taaemmas - siihen aikaan kuin PISA-tutkimuksen huippulapset olivat alle kouluikäisiä. THL:n mukaan päiväkodissa hoidettujen lasten määrä on koko ajan kasvanut. Pisa-tulokset sen sijaan heikenneet. Sanni Granholm-Laasonen, mitä olet mieltä tästä?

Me emme kuitenkaan ole ruotsalaisia, emmekä venäläisiä, vaan suomalaisia. Kehitetään kotihoidon tukea ja työelämää siihen suuntaan, että perheellä on oikeasti vapaus valita ja luodaan mieluummin sellainen varhaiskasvatusjärjestelmä johon voi jokainen lapsi osallistua entistä paremmin. Pienryhmät ja infektiokäytäntöjen tarkistaminen voisi olla ensiaskel. Erityisesti ne sosioekonomiselta asemalta heikommassa asemassa olevat lapset tarvitsivat varhaiskasvatusta, mutta onko kukaan kysynyt heidän vanhemmiltaan, miksi lapset eivät osallistu mihinkään mitä tarjotaan?

Jos kuitenkin valinta on, että äiti on kotona, niin sitten se on. Se on perheen ja naisen valinta, kuten sekin, jos mies on kotona tai lapsi sittenkin hoidossa. Tasa-arvon nimissä ja syntyvyyden lisäämiseksi voitaisiin toki ruveta kyselemään vapaaehtoisesti lapsettomilta uranaisilta, että koskas niitä pikkupilttejä ajattelit synnyttää, kun Ruotsissakin on niin helppoa työn ja perheen yhdistäminen?

Luettavaa, nämä eivät välttämättä tue suoraan kumpaakaan näkökantaa tai anna vastausta siihen pitäisikö kotihoidontueka muuttaa nykyisestä, mutta näkökulmaa ne antavat kaikille asiaa pohtiville.

THL Vanhempainvapaa tutkimustuloksia

THL Lasten päivähoito 2014

Lapsen stressitason yhteys päivähoidon laatuun ja lapsen temperamenttiin

Äidit kotona ja työssä – perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet, Närvi, J. 2014

19.10.2016 Taloussanomat http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001933533.html

Lisää lähteitä tulossa, kun tästä lastenhoidolta joudan... suosittelen sillä välin tarkastamaan lähteitä tekstistä Korpit väijyvät oravia

Varhaiskasvatusta

Varhaiskasvatus ei ole kotona tapahtuvaa kasvatusta, sillä varhaiskasvatusta voivat toteuttaa vain ammattilaiset. Varhaiskasvatus on kuitenkin jotain sellaista mistä säännölisen epäsäännöllisesti julkisuudessa ollaan huolissaan - useinmiten siitä, miten osa lapsista syrjäytyy, kun jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.

Tänä syksynä rohkaistuimme yrittämään, jos avoimen varhaiskasvatuksen kerho voisi tarjota viisivuotiaalle jotain sellaista mitä kotona en pysty. Ja voihan se, nimittäin toimintaa ikätasoisessa ryhmässä. Minusta kun ei millään enää saa viisivuotiasta ja naapuristakin se paras kaveri on päiväkodissa. Viisivuotiaita enää aika vähän on leikkipuistoissa aamupäivisin, joten toivon, että tämä onnistuu.

Tutustuessa kerhoon kuitenkin kohtasin jälleen näitä ihania ennakkoasenteita: "Osaako olla ilman äitiä ollenkaan?" "Oletteko leikanneet saksilla?" Siis haloo. Vaikka lapsi on hoidossa kotona, niin kyllä kotona voi askarrella ja lapsi voi välillä olla jonkun muun kuin oman vanhemman vastuulla.

Kerhon muiden vanhempien kanssa jutellessa tuli myös puheeksi, että saako kerhoon tulla, jos kotona sisarus on oksennustaudissa. Joidenkin mielestä se on kakspiippuista. Meille mahatauti ei ole kakspiippuista, se on sairaalareissu, tuli se sitten kaupasta tai kerhosta. Mutta katsotaan kuinka hyvin kerho pystyy toteuttamaan varhaiskasvatuksen suosituksia, joissa päätavoite on kuitenkin lasten hyvinvointi. Terveys on osa hyvinvointia.

Varhaiskasvatus suunnitelmaa lukiessani olen muutenkin ihmetellyt mikä tekee ammattikasvattajasta niin paljon paremman, että suunnitelman osa-alueiden tulee olla nimenomaan ammattilaisen toteuttamia? Muutoinhan varhaiskasvatuksen osa-alueet ovat täysin toteutettavissa myös kotona. Osa jopa lapsikohtaisesti joustavammin kuin päivähoidossa. Myös kotikasvatus voi olla suunnitelmallista ja sitä "toisten huomioimista ja vuoron ottamista" voi opetella vaikka kauppajonossa. Eli en lähtökohtaisesti ymmärrä, mikä varhaiskasvatuksesta tekee niin hienoa, että subjektiivisesta oikeudesta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen pitää tapella? Tai leimata kaikki ne syrjäytyneiksi, jotka eivät mene päiväkotiin? Asianhan voi ajatella niinkin päin, että varhaiskasvatus syrjäyttää, kun siihen osallistuvat ne samat lapset, jotka muutoin olisivat leikkimässä leikkipuistossa syrjäytymisvaarassa olevien kanssa ;) Naapureiden kanssa kerhopäivät menevät nyt ihan ristiin, kun ovat eri ryhmässä. Koskas niiden naapurin lasten kanssa ehtii sit leikkiä?

Tässä välissähän me vaihdettiin paikkakuntaa, ja oikeasti on ollut iloisiakin yllätyksiä. Täällä asuinalueen leikkipuistoon tuleville sanotaan "Hei!", täällä kerhovetäjät ymmärtää mitä tarkoittaa pitkäaikaissairas ja miten se eroaa vajaasta vastustuskyvystä. Täällä myös perhekahvilajärjestelyt olivat sellaiset, kun kuvittelin niiden muuallakin olevan - meidän 2v pääs elämänsä ensimmäistä kertaa perhekerhoon. Hauskinta taisi olla uus tila ja uus täti, mutta lelut, musiikit, askartelutarvikkeet ja välipalat löytyy meiltä kotoakin. Minulle muut aikuiset naamat oli ehkä tärkeempiä, toisia aikuisiakaan ei meillä päivisin ole.

Täällä kunta myös ymmärsi miksi on parempi, että jatkan kotona silloinkin kun isompi menee eskariin. Minusta tuli omaishoitaja, joten eskari voidaan periaatteessa toteuttaa samoin kuin tuo kerhoilu: ei mene mukaan pahimpaan infektioaikaan.

Pieniä asioita kunnalle, suuria juuri meille :) Vanhan kunnan ei ehkä kannattaisi mainostaa itseään lapsiperheiden kaupunkina.

Rokotekriittisyys

Voihan huoh... HS kirjoitti 17.7.2016 jutun Pietarsaaresta. Itselleni siitä nousi silmiin sellainen asia, että rokotekriittiset luulevat lääketehtaiden ja thl:n piilottelevan rokotehaittoja, jos neuvolatäti unohtaa antaa rokotteen pakkausselosteen. Tästä syystä sitten ihmiset pelästyvät, kun saavat sen jostain käsiinsä. Ja jättävät rokottamatta.

Ohje kaikille tätä asiaa miettiville. Lukekaa pakkausseloste mistä tahansa lääkkeestä tai rokotteesta, varmistakaa, ettei teillä ole mitäään estettä käyttää kyseistä lääkettä. Vasta-aiheet ja yhteisvaikutukset on sanottu pakkausselosteessa, jos epäilette, kysykää asiaan perehtyneeltä lääkäriltä. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille ja kyllä, rokotereaktiot ovat tosi asia. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat julkista tietoa ja jos havaitsette jonkin sivuvaikutuksen raportoikaa siitä lääkärille tai suoraan fimeaan.

Omalla lapsellani on lääketieteellinen este olla ottamatta rotarokotetta. Ventoline ei sovi hänelle ja joidenkin antibioottien sekä Emla voiteen käyttöä pitää harkita tarkkaan.

En ole lääkevastainen, mutta todellakin lääkekriittinen. En suostu käyttämään itse enkä antamaan lapselle lääkkeitä, joiden yhteisvaikutuksia ei ole mulle selitetty. Ja vastaus "kyllä se varmaan on tarkistettu" ei riitä.

Influenssarokoteet kävimme kaikki ottamassa. Tästäkin näin facebookissa kommentin "Miettikää kaks kertaa ennen kuin otatte!!! Uskotteko itseänne vai terveyttänne testailevia lääkäreitä/lääketehtaita/viranonaisia!!!" (En muista sanasta sanaan). Kyllähän tuommonen kommentti näin riskiryhmäperheessä nostaa karvat pystyyn. Ei minua haittaa, jos joku ei sitä hae, kaikkia ei kuitenkaan rokoteta influenssaa vastaan ja influenssarokotteen rokotekattavuus tuskin on mitään huippuluokkaa. Mutta se, että pitää tyhmänä ihmisiä, jotka ottavat rokotteen vs. mahdollinen sairastuminen. Olen itse perusterve ja influenssaa vastaan en rokottautunut kuin satunnaisesti, kunnes se kerran sitten osui tässä lapsiperhevuosina. Kaikki lihakset kipeet, korkea kuume, päätä särki, hyvä kun asentoa pystyi vaihtamaan tai oksensi. Ei puhettakaan, että olisin liikkunut ensimmäisinä päivinä sängystä yhtään mihinkään. Onneksi satuttiin olenaan isovanhemmilla, onneksi muut oli rokotettu - he eivät saanet sitä tai ehkä vähäisiä oireita. Ei ole tarvinnut miettiä enää kahdesti.
Rokote ei välttämättä suojaa täydellisesti, varsinkin influenssarokote voi olla jälkijunassa jo siitä, kun virus on ehtinyt muuntua. Silti se suojaa edes jonkin verran.

Rokotehaitta osuu aina jollekin. Alumiiniadjuvanttien lopullisesta osuudesta myöhempiin neurologisiin ongelmiin ei tiedetä vielä tarpeeksi.

Rokotteet eivät ole 100% turvallisia, ne eivät takaa 100% suojaa. Mutta voiko mistään olla elämässä 100% varma? Rokotteet eivät ole täydellinen vaihtoehto sellaisina kuin ne nyt ovat, kuitenkin mielestäni luonnonvalintaa parempi vaihtoehto. Mutta toki, olen puolueellinen, luonnonvalinta olisi vienyt meiltä ainakin toisen lapsen.

 Rokottaminen suojaa myös välillisesti muita. Ei ne vasta-aineet mitenkään mystisesti hyppää rokottamattomaan, vaan suoja tulee siitä, etteivät taudit leviä niin herkästi rokotettujen keskuudessa - se ei silti tarkoita, etteikö joku rokotettukin voisi tartuttaa tai sairastua.

Perhetyö

Päädyin siihen, että kokeilen, ennakkoajatukseni ja tietoni asiasta piti täysin paikkansa: perhetyöstä ei saa apua kotitöihin, ainoastaan lasten hoitoon, että voi hetken hengähtää tai tehdä niitä kotitöitä. Perhetyö maksaa kuitenkin vähemmän kuin siivoja kotiin.

Ne ilmeet, kun sanoin, että kiitos en tarvitse lasten ulkoiluttajaa, ainoastaan, jos voisi olla apuna tuossa maanantaiaamun parittoman sukan, kengän, lapasen ja housun metsästyksessä, että tykkään kyllä mennä itse lasten kanssa ulos. Mitä tekisin yksin kotona?? Ei kai kotiäidit tarvitse apua siihen, että voisivat toteuttaa sitä stereotypiaa mikä heistä on: köllöttää sohvalla katsomassa telkkaria?

Siis tarkoitan nyt ihan tavallista perhettä, sellaista, joka voisi käyttää tätä matalimman kynnyksen palvelua siinä vaiheessa, perheessä ei ole ongelmia vaan ainoastaan hetkellistä riittämättömyyttä, esimerksiksi kun lapset haluaa huomiota yhtäaikaa ja kirkuu, jollei yksikään käsi auta juuri häntä tai, kun kotona oleva vanhempi ei ole saanut kunnolla nukuttua yövalvomisten vuoksi (silloin se sohvaköllötys on kyllä ihan kivaa). Apua tartvitsee sellaisiin pikkuasioihin, joita varten ei viitsi ajattaa mummuja satoja kilometrejä. "Hei miniä täällä soittelee, tulisitko kattoon lapsia puoleksi tunniksi, että etsin molemmille vaatteet?"

Näytin näille työntekijöille myös lapseni tilanteesta tehdyn selvityksen "Kuka tän on tehny? Täähän on hyvä teksti." - Minä olen tehnyt. Se ennakkoajatus heille heti tuli, että tekstin on tehnyt joku töissä oleva ammattilainen, koska se on hyvä teksti. Ei tullut mieleen, että kotiäidillä voi olla ammatti ja koulutus. Että kotiäiti osaisi itse kertoa lapsestaan ne olennaiset asiat, joita ammattilaisten tulee tietää. Ei se mihin minulla on koulutus ole kadonnut yhtään mihinkään kotivuosina. Mutta eivät he sitä ammattia kysyneet missään vaiheessa. Jos joskus palaan töihin niin se mitä voin kotivuosien sanoa opettaneen on "kuuntele asiakasta ja omaista, älä ikinä ensimmäiseksi ajattele tietäväsi paremmin". Ehkä joku työnantaja jossain ihan oikeasti arvostaa sitä, että ihminen on viettänyt omien lastensa kanssa sen ajan kun he olivat pieniä ja kohdannut erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöitä asiakkaan asemassa. Kotivanhempi ei ole automaattisesti mikään tietämätön tollo.

Usein kodin kaaos on vaan seurasta siitä, ettei yksinkertaisesti kerkiä siivota tai tehdä kotitöitä jos haluaa olla lasten kanssa sekä pitää ne pienet tauot itselleen, silloin kun pystyy. Ei siinä auta se, että joku tulee auttamaan lastenhoidossa, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tehdä kotitöitä tai lepäillä. Siihen auttaa se, että joku tekisi ne kotityöt, jotta vanhemmalla olisi aikaa olla lasten kanssa.

Mutta ei välttämättä sekään, koska koti on koti ja kotonaan haluaa, että astiat on oikeilla paikoilla ja vaatteet kaapissa oikein, jotta ne seuraavalla kerralla löytyy.

 Tosin meillä käy niin, että ne on sängyllä tai tuolilla ja pyykkitelineellä, koska minä en tee, jollen ehdi tehdä kunnolla. Ja jos mies siivoaa niin ne tavarat ja pyykit on kyllä kaapissa, mutten minä välttämättä löydä niitä eri hyllyltä. Ne vaatteet kuuluu viikata tietyllä tavalla, että mahtuu ja lelut oltava omissa laatikoissaan, että löytyy. Joskus tässä miehen kanssa törmää erilainen logiikka sekä pituuserot. Jos toinen on 30cm pidempi niin asiat löytyy yleensä ylhäältä. Tässä yksi päivä perhetyöntekijä ja opiskelija olivat meillä pienemmän kanssa sen aikaa, kun itse olin isomman kanssa asioilla. Heille tuli tarve löytää lapaset. Huvittavinta oli se, että ei onnistunut :D Lapsella oli kädessä peukuttomat vauvan tumput, koska kumpikaan ei ymmärtänyt kurkistaa yläkaappiin.

Pari kertaa meillä on nyt työntekijä käynyt, lapset on ottaneet heidät hyvin vastaan ja viihtyvät hetken vieraan seurassa. Kerran käännytin perhetyöntekijän ovelta kotiin, sillä meille tullessa on meidän säännöt - ei voi tulla, jos tiedostaa, että on pienikin riski tuoda vatsatauti. Ei voi tulla kysyyn: " Haittaako, kun...?"

Jos joku kokee, että tätä kannattaisi testata niin testaa. Kyllä se ainakin minun maanantaiaamujani on hieman helpottanut, että kahvinsa voi juoda jossain kohtaa rauhassa. Se ei leimaa sosiaalihuollon asikkaaksi vaan työntekijä tulee auttamaan lastenhoidossa perheen ehdoilla ja siksi aikaa, kun perhe toivoo ja tarvitsee.

Yksi sääntö heilläkin on: eivät voi tulla, jos perheessä on tarttuvaa sairautta. ;)

Lusikkani ravintosoppaan - mitä toivoisin tutkijoiden pohtivan

Laitanpa lusikkani tähän ravintosoppaan kuitenkin, vaikkei ole minun työni antaa ravitsemussuosituksia. Ainoastaan siitä voin päättää mitä itse syön ja mitä lapsille ja miehelleni tarjoan, silloin kun on mun vuoro käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. On kuitenkin yksi aihe, johon toivoisin Suomenkin ravitsemustieteilijöiden ja lääkärien kiinnittävän enemmän huomiota: butyraatti. Tai ainakin esittävän sen perusteina suosituksille entistä voimakkaammin.

Butyraatti on yksinkertaistetusti suomennettuna voihappo. Sen puute on yhdistetty moniin nykyajan sairauksiin, siitä on havaittu hyötyä mm. atopian, allergioiden, neurologisten sairauksien, suolistosairauksien, sydänsairauksien, syöpien ja matala-asteisen tulehduksen ehkäisyssä sekä joidenkin perinnöllisten sairauksien oireiden vaimentamisessa. Aika hurjaa minusta.

Butyraatin ensisijainen lähde on suolistonbakteerit, ne tuottavat sitä fermentoidessaan (käyminen) ravinnon kuituja. Se on yksi syy miksi kuituja suositellaan.

Butyraattia on myös valmiina mm. maitorasvoissa, itseasiassa voissa kaikista eniten. Arvelisin, että siitä voisi myös johtua, miksi osa tutkimuksista tukee maitorasvojen käyttöä. Sen lisäksi siis, että maitorasvojen rasvahapoista myös 15:0 ja 17:0 on havaittu hyödyllisiksi. (ks. teksti sosiaalista elämää ja täysmaitoa, lähteet tekstin lopussa)

Maitohappobakteerit tukevat suoliston omaa bakteerikantaa ja siten auttavat butyraatin muodostamisessa.

Jotkut ihmiset saavat kovia oireita liian kuitupitoisesta ruuasta, varsinkin niistä kuiduista, joiden kuuluisi fermentoitua. Silloin suositetaan FODMAP rajoitteista ruokavaliota. Mutta syy ei ehkä ole kuiduissa, vaan siinä, että niitä hajottavia bakteereita on suolistossa liian vähän. Silloin kuidut eivät ehkä hajoa oikein ja se kivistää mahaa?

IBS (ärtyvä suoli) on siitä jännä paradoksi, että, jos ravinnossa ei ole ollut tarpeeksi kuituja se on voinut olla yksi syy siihen miksi kuituja hajotavien bakteerien taso laskenut -> suolisto ei enää siedä kuituja. Tällöin butyraattiravintolisistä voisi olla hyötyä, mutta tästä ei juuri Suomessa puhuta. Sen sijaan moni oireita saanut suosittaa toistaiseksi oireettomiakin välttämään huonosti liukenevia kuituja, erityisesti viljoja/kokojyviä ja jos siihen yhdistetään vielä maitotuotteiden välttö niin oireet voi toki helpottua, mutta mitähän silloin tapahtuu butyraattitasolle ja voiko se altistaa IBS:lle? Aukottomasti ei ole voitu selittää mistä IBS johtuu, joten kuiduttomuus tuskin on ainoa syy.

Toisaalta paleopiiritkin huomioivat butyraatin, vaikka niissä perinteisesti vilja ja maito on vältettäviä tuotteita, tässä yksi teksti, joka aika hyvin tiivistää kaiken oleellisen: http://paleoleap.com/butyrate-anti-inflammatory-fat/

Itse olen pyrkinyt tammikuusta lähtien kiinnittämään enemmän huomiota ravinnon kuituihin sekä käyttämään maitorasvoja, sekä välttämään liikaa lihan rasvaa. Kiloja ei ole tullut lisää vaikka maito on rasvaista ;)

Kerran kauppajonossa eräs teini takanani sanoi äidilleen "Kato mitä toi ostaa!" Joo, niin kevytmargariinin, rasvattoman maidon, muromyslin ja paahtoleipäpaketin rinnalla mun luomuvoi, luomu täysmaito, jälkiuuniruisleipä, papupurkit ja rouheet + muutama kilo erilaisia vihanneksia ja hedelmiä näyttää tietysti erikoiselta. Välillä meillä syödään herkkujakin, en pidä silloin tällöin herkuttelua tai eineksiä toisinaan arjessa kauheana syntinä. Saattoi siinä kärryssä olla silloinkin jotain herkkuja - ehkä se ihmettely kohdistuikin täysmaito+voi+herkut yhdistelmään. Koetan silti tiedostaa mitä me syödään. Aika näyttää mihin suuntaan koko kansaa koskevat ravintosuositukset kehittyvät ja mitä niistä seuraa kansanterveydelle. Ainakin rasva on tippunut pyramidin huipulta alemmas eikä ole kokonaisuudeen enää niin mörkö kuin 90-luvulla.

Lukekaa näistä itse ja päätelkää mitä syötte, ei mun päätelmät paljolti eroa nykysuosituksista, lähinnä ainoastaan tuon maitorasvan osalta. Butyraatti ei tietenkään ole ainoa asia mikä kannattaa syömisessä huomioida, se on vaan sellainen aihe josta olen ollut itse kiinnostunut ja johon toivoisin tutkijoidenkin kiinnittävän enemmän huomiota myös Suomessa. Tunnettujen terveysbloggareidenkaan en ole huomannut tästä kirjoittaneen, mutta toisaalta, enemmän selaan tuota google scholaria kuin blogeja, että on tästä voinut joku muukin kirjoittaa.

Tutkimuksia luettavaksi:

The epigenetic effects of butyrate: potential therapeutic implications in clinal practice, 2012

Butyrate, neuroepigenetics and the gut microbiome: Can a high fiber diet improve brain health?, 2016

The role of butyrate on colonic function, 2007

Severity of atopic disease inversely correlates with intestinal microbiota diversity and butyrate-producing bacteria, 2015

Early Life Intestinal Microbiota in Health and in Atopic Eczema, 2015 ja tehty tästä suomenkielinen juttu Suolistomikrobeilla on merkittävä rooli terveyden kannalta

Vertailuun Lapsiperheiden ravintosuositukset: Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille, 2016

Yhteistyössä oppineiden kanssa

Iltapäivälehdet ovat hiljattain kirjoittaneet lääkäreiden kokemuksista potilaista ja kollegoista, ravitsemustieteilijät veroavat tasapainoharhaan ja kertovat olevansa oikeassa koska ovat oppineita.

Vastakkainasettelu on selvä: oppinut vs. maalikko. Turha keskustella, koska oppinut tietää paremmin.

Vaan muualla maailmassa suhtaudutaan toisin. Minä tavallaan kai harrastan tieteellisten tutkimusten lukemista iltasaduksi (itselleni) ja aina toisinaan löydän niistä ristiriitoja keskenään tai jonkin pointin joka yhdessä on ja toisessa ei. Jos kyseessä on ristiriita suomalaistutkimuksissa se oikeastaan kannattaa vaan sivuuttaa vähin äänin, sillä ketään ei kiinnosta maalikkoäidin päätelmät. (Yhtä poikkeusta lukuunottamatta). Varsinkaan miltään suurissa viroissa olevilta ei kannata kysellä, koska vastaus on tyyliä: "Tästä asiasta meillä on jo tutkittua tietoa, ei ole mitään syytä avata asiaa tarkemmin. Olemme tutkineet tämän ja olemme oikeassa"

Sen sijaan, jos kyseessä on ulkomaalainen tutkija, kannattaa asiaa ehdottomasti kysyä. Usein tutkimuksissa mainitaan `corresponding address` ja eikun näpyttelemään. Tässä viimeksi toissapäivänä kai osasin esittää sellaisen kysymyksen, josta professori sai ajatuksen ja lähti innostuneena soittelemaan kollegoille. Eikä ole eka kerta.

Niin sen pitäisi ollakin. Ammattilaisten tulisi kuunnella maallikoiden ajatuksia ja sitten vasta pohtia onko niissä jotain mitä voisi tarkemmin tutkia. Maallikko ei voi toteuttaa mitään tieteellisesti kontrolloituja kokeita kotikeittiössä, mutta maallikkokin osaa lukea ja kyseenalaistaa. Maalikko ei osaa diagnosoida itseään aukottomasti, mutta osaa ehkä tohtori googlen avulla ynnätä, että omat oireet voisi viitata johonkin. Lääkärin voi sitten tehdä työnsä ja tutkia johtuvatko oireet tohtori googlen ehdotuksesta vai riittääkö se burana ja tutkijat lähteä suunnittelemaan tutkimuksia, jos näkevät niihin aihetta. Proffan ei pidä toimia kuten maallikko käskee, vaan hänen tulisi pohtia onko maallikon ajatuksissa jotain mikä yhdessä muun tiedon kanssa antaa aihetta perehtyä tarkemmin.

Vastakkainasettelu on vaarallista. Jospa mieluummin tehtäisiin yhteistyötä. Ei tyrmättäisi lääkäreitä pitäen heitä teollisuuden kätyreinä kansan sairastuttamisessa, mutta ei myöskään maallikoita pitäen heitä lukutaidottomina idiootteina. Open Access tutkimukset on kaikkien saatavilla. Kyseenalaistaminen ja kysyminen ei koskaan ole tyhmää.

Liivijengit

4-vuotiaalle päivähoidon ulkopuolella olevalle ikätasoisen seuran järkkääminen ei aina ole ongelmatonta. Useimmiten leikit sujuu iltaisin naapurin lasten kanssa, kun ne tulee hoidosta kotiin, mutta päivisin se leikkiseura tulee etsiä, tuttujen luona kyläilemällä tai vaikka puistosta.

4-5-vuotiaita on puistossa vähän, jollei niitä sinne erikseen pyydä. Pitää siis tuntea vanhemmat tai kysyä tuntematonta seuraa netistä. Tai lähteä sinne missä ryhmät ulkoilevat tai jossa varmasti on porukkaa.

Ongelmana on tällöin se, että kotihoidossa oleva jää puistossakin helposti liivijengin ulkopuolelle. Muutenkaan en ihan aina tykkää päiväkotiryhmistä puistossa, mut jääköön ne perustelut toiseen kertaan. Se mikä erottaa päiväkotiryhmät omaksi porukakseen ja erottaa muista lapsista on liivi. Oikein liivijengikasvatusta: me keltaiset, me punaiset, me siniset ja toi jolla ei oo liiviä. Toi, joka ei kuulu porukkaan.

Mun isompi käy tosi usein ja rohkeesti kysymässä: leikittekö mun kanssa? Ja saa vastaukseksi, ei välttämättä mitään, liivijengi ei ees kuule, koska hän ei ole yksi heistä. Välillä se kulminoituu kiusaamiseksi johon puutun, välillä käy niin, että omalla menee hermo ja se tönäsee toista, nappaa lelut. Niin no, kyllä kai se vituttaa, jos haluais leikkiä, ystävällisesti kysyy  ja jätetään ulkopuoelle. Toisinaan lapsi purkaa pahaa mieltä sitten tilanteen ulkopuolella toisiin lapsii, käytäyttyy kuten häntä kohtaan käyttäydyttiin.

Tälle en oikein voi mitään, eikä sitä voi pitää kotihoidon syynä. Enkä oikein tiedä miten sitä sitten kasvattaisi ottamaan muut huomioon tai miten selittäisi, miksei ne toiset leiki?

Jossain puistossa varsinkin pph:t ottaa liivit pois puistoilun ajaksi. Poistetaan symbolinen tunnus lasten väliltä "me ja muut" ja kaikki on lapsia vaan. Silloin leikit sujuukin paremmin.

Vähän sama on töissäkin ollessa, joskus työntekijät korostavat ammattilaisuuttaan työvaattein, avainnauhoin tms. "Me ja muut". Toisinaan, esim. ohjaajien työssä tätä eroa jossain määrin hälvennetään: töissä tavallisissa vaatteissa, ei avaimia ym. näkyvillä. Ollaan kaikki ihmisiä, kukaan ei ole toista parempi. Töissä itse mieluummin olin omissa vaatteissa kuin työsymboleissa, jollei ollut erityistä tarvetta korostaa, että mä olen töissä.

Meillä syy olla kotihoidossa ei näy päälle, mutta näköjään se näkyy päälle, että ei ole päivähoidossa.

Ehkä pitäisi vaan lelukassiin hankkia kaikkia erivärisiä liivejä niin voisi tarpeen tullen soluttaa omansa porukkaan? Vai pitäisikö leikkipuistoihin tuleville ryhmille muistuttaa, että siellä kaikkien kanssa leikitään eikä se ole ryhmän oma piha, jossa vain ryhmät voi leikkiä? Vai voisiko ryhmät puistossa olla ilman liivejä, pitää ne vaan sen matkan aikana, kun liikutaan liikenteessä?

Tampereen puistokierros

Meidän kunnassa puistossa on viime aikoina ollut yllättävän vähän porukkaa. Koska leikkiseura on kuitenkin tärkeää, pitää sitä sitten etsiä muualta.

Kävimme testaamassa Tampereen parhaiksi leikkipaikoiksi kehutut puistot. Tässä omat arviot:

Pikkukakkosen puisto

Jos kaipaat väkeä niin suuntaa tänne aamupäivällä. Silloin paikalla voi olla useampikin päiväkotiryhmä ja leikkivälineissä ruuhkaa. Paljon leikkikavereita. Iltapäivällä, varsinkin talvella on hiljaisempaa. Kerran osuttiin niinkin, että puistossa oli vain yksi lapsi meidän lisäjsi! Täältä löytyy ambulanssi, paloauto ja poliisiauto, kiipeiltävää ja liukumäkiä, keinut kesällä ja iso hiekkaleikki alue sekä tanssipaikka. Kesällä ihan puiston vieressä on pieni kioski.

Näsinpuisto / Tiitiäisen satupuisto

Oma suosikkini. Tosin tänne pääseminen vaatii ylämäkeen kipuamisen rattaiden kanssa. Aina on ollut leikkikavereita, muttei suurta ruuhkaa. Kertaakaan ei ole ollut päiväkotiryhmää samaan aikaan, siispä myös juttuseuraa aikuisille. Täältä löytyy trampoliinit ja piirtelyseinä, satumaista tunnelmaa. Kuulemma iltaisin valaistus tekee puistosta vielä kivemman, voisi joskus käydä katsomassa.

Sorsapuiston leikkikenttä

Lasten suosikki, molemmat löysivät tekemistä eikä ollut liikaa ruuhkaa, vaikka paikalla oli myös päiväkotiryhmä. Peruspuisto, löytyy liukumäki, keinut, kiipeiltävää, liuttavaa, hiekkaleluja. Tämäkin puisto on rauhallisella sijainnilla. Jos kauempaa tulee, auton saa sampolan pihaan ilmaiseksi parkkiin ja voi kävellä Sorsapuiston läpi. Kesällä on puiston vieressä lintuhäkit ja jätskikioski, me ei näitä ole vielä nähty, mutta kunhan ilmat paranee niin käydään uudestaan.

Tammelan puisto

Tilava puisto ja iso kiipeilypaikka, joten liian laajalle levitetty eri leikkivälineet ja keskelle jätetty tyhjää, joten kahden lapsen seuraaminen oli yllättävän vaikeaa. Toki muutkin puistot ovat isoja, mutta niissä pienempi ja isompi voivat olla onissa touhuissaan helpommin siten, että näköyhteys molempiin säilyy. Tammelan puisto on suunniteltu niin, että myös liikuntavammaiset pääsevät siellä joihinkin leikkivälineisiin. Auton saa ilmaiseksi parkkiin pariksi tunniksi Kullervonkadun K-marketin viereen.

Museoon!

Tänään päädyin siihen, että nyt tulee kotiäidille museokortti. 59eurolla, vuoden ajan sisäänpääsy yli 200:aan museoon. Tulee meille ainakin tarpeeseen, sillä jos halvimmillaan museon pääsymaksu on 10euroa niin kuusi kertaa kun käy museossa niin on jo kalliimpaa. Me teemme paljon museoretkiä.

Retki pois kotoa innostaa jostain syystä lapsiakin niin, että vaatteet menevät pyynnöstä oikein päin ja oma-aloitteisesti. Museot on niin kiehtovia, ja vähän jännittäviäkin pienistä, että siellä kuljetaan huudelleen "kato äiti!" , mutta kiltisti samaa tahtia säntäilemättä minnekään. Retkiä pois kotoa suosittelen ehdottomasti jokaiselle kotivanhemmalle oman järkensä säilyttämiseksi. Onhan museoissa myös aikuiselle runsaasti katseltavaa.

Me olemme käyneet kahden kuukauden sisään näissä:

Helsinki, Luonnontieteellinen museo

Paljon katseltavaa ja ihmeteltävää pienillekin lapsille, Eläinrakkaille taaperoille suosittelen ehdottomasti. Isompi kävi aiemmin katsomassa Risto Räppääjä Yöhaukka - elokuvan ja olikin innoissaan, kun huomasi tuttuja dinon luurankoja. Me käytiin sunnutaiaamusta, taisi olla huonosti valittu ajankohta, jos haluaa välttää lapsiruuhkaa. (En saanut kuvaa, johon ei olisi osunut jonkun tuntemattoman naama)

Tampere, Työväenmuseoa Werstas (Ilmainen)

Ehkä vähemmän asiaa ihan pienille lapsille, mutta jos tietää oman sukunsa työläishistoriaa, voi siitä ainakin kertoa. Tällaista työtä vaarin vanhemmat tekivät, tätä työtä tekivät äijä ja isopappa. Tiedätkö miten tämä tehdään nyt? Eikö olekin iso tuo höyrykone? Tiedätkö mihin sitä käytettiin?

Tampere, Vapriikki

Suosikki. Ollaan käyty useita kertoja ja aina yhtä jännää. Paljon eri juttuja, juuri nyt mm. mammuttinäyttely. Museo on rakennettu sillä tavoin elämyksellisesti, että pienikin voi ihmetellä asioita. Yläkerrassa on lelumuseo ja leikkipaikka (kiinni nyt, kun rakennetaan uutta näyttelyä), mutta monesta museon osasta löytyy jotain mitä voi lapsikin kokeilla. Varoitus kuitenkin, jos menet alle kaksivuotiaan kanssa naulakoiden vieressä olevaan vessaan niin käsienkuivainpuhallin voi olla pelottava.

Metsän värit

Tänään ohjelmassa oli väriretki metsään.

Inspiraationa Hiirosen perheen värikestit ja Tikkurilan värikartta ja värilastut.

"Nyt lähdetään värejä hakemaan - mitä niitä nyt olikaan? Äiti opettaa ja näyttää, oikein värikarttaa käyttää."

Degrowth - kotiäitien ideologia?

Kuuntelin kerran autossa Yle Puhetta, sieltä sattui tulemaan Paavo Järvensivun haastattelu hänen uutuskirjastaan ja degrowth liikkeestä. Kävin heti samantien katsomassa projektin nettisivut ja useimmat pääperiaatteet osuivat suoraan omaan ajatteluuni:

Raha ei ratkaise, mutta toki on kiva, että sitä on riittävästi.

Degrowth liike ajaa ajatusta, ettei maailma kestä jatkuvaa kasvua ja että jatkuvan kasvun tavoittelu on oikeastaan markkinatalouden harhakuva. Näin laman aikana tällaiset ajatukset ovat varmaan radikaaleja, mutta itseäni ainakin ahdistaa median viljelemät uutisoinnit siitä kuinka vaan tapellaan rahasta, kuka saa, kuka ei ja kellään ei kuitenkaan ole mielestään tarpeeksi.

Eräällä keskustelufoorumilla yksi henkilö esitti ajatuksen, että tekisi mieli perua koko kotihoidontuki, kun jotkut luulevat sen pitävän äidit kotona. Annettaisiin vaan rahat pois, kun niistä meitä kerran syyllistetään ja jäätäisiin kuitenkin kotiin. Kyllähän se n. 300e lovi kuukausituloissa tuntuisi, mutta eipä tarttisi kenenkään kuvitella, että kotona lorvii jostain muusta syystä kuin lasten vuoksi. Kotivanhemmat taitavatkin olla yksi degrowth aatteen ilmentymä: vähälläkin pärjää. Silti, kuka uskaltaa sanoa ääneen, että ilmankin pärjäisi, jos pakko olisi? Siinähän käy pian niin, että ministeri oottaa pois, kun kerran tarjotaan.

Degrowth:n mukaan tulisi tyytyä riittävän hyvään. Nykyisessä maailman tilassa on varmaan utopistista ajatella, että rahasta luovuttaisiin kokonaan ja ihmiset tekisivät sitä mitä tekevät ihan vaan hyvää hyvyyttään. Mutta degrowth tähtää siihen, että lopetetaan luonnonvarojen tuhlaaminen ja turha kuluttaminen. Sehän on tietenkin taloudellinen katastrofi, sillä talous pyörii sillä kuinka paljon raha liikkuu eli kuinka paljon tuotteita myydään. Mitään kestävää ei kannata myydä, jotta asiakkaat tulevat takaisin ostamaan uuden. Ehkä ihminen olisi kuitenkin onnellisempi, kun tyytyisi vähempään eikä hamuaisi jatkuvasti enemmän.

Monissa degrowthia käsittelevissä lähteissä ajatellaan, että degrowth liike on hiljentynyt, kun työttömyys on lisääntynyt ja vain talouskasvu olisi lääke työttömyysasteen korjaamiseen. Mielestäni asia on kuitenkin aivan päinvastoin: jos ihmiset eivät välittäisi siitä, että oma talous/valtion talous ei kasva, ei tarrauduttaisi niin tiukasti jokaisen hanaan, josta rahaa saattaisi virrata. Työttömät ja monet muut "sosiaaliturvapummit" elävät nykyään vähällä ja osa todellakin osaa nauttia siitä, ettei kuluta enempää kuin tarvitsee. Valitettavasti moni ehkä joutuu kuluttamaan vähemmänkin kuin itse tarvitsee.

Miksi siis lama olisi degrowth liikkettä vaimentava? Eikö se nimenomaan luo tilanteen, jossa yksittäiset ihmiset huomaavat, että vähemmälläkin pärjää? Voisiko se olla se juttukin, miksi kotihoidontuki ei ole kannustinloukku ja miksi pitkäaikaistyötyömät ovat vaikeita työllistää. Muut asiat ovat tärkeämpiä kuin oma ostovoima.

Loppujen lopuksi, jos kaikki kuitenkin eläisivät degrowth ajattelun mukaan se vaatisi koko yhteiskunnan rakenteen uudistamista, jotta välttämättömät peruspalvelut olisivat tavalla tai toisella turvatut, vaikka verotulot laskisivat kulutuksen vähentyessä. En ole taloustieteilijä, joten antaa degrowth liikeen talousajattelijoiden vastata näihin vaikeampiin kysymyksiin. Ainakin ajatus siitä, että rahaa voi aina luoda lisää, mutta luonnonvaroja ei, on heidän perustelunsa. Silti degrowth on lähellä omia ajatuksiani, vaikken kaikkea osta kirpparilta ja uusi talokin on rakenteilla.

Niin ja muuten, onko Suomen nykyinen tila oikeasti ongelma vai onko vain tapahtunut niin, että Degrowth on alkanut? Talous ei kasva, koska sen ei kuulukaan kasvaa loputtomiin ja Suomi onkin edelläkävijä markkinatalouden mullistumisessa.

Degrowth-liike Suomessa

Taloussanomat: Kuka enää uskaltaa vaatia jarrua talouteen?

Research and action to consume less and share more

Life in degrowth economy and why you would actually enjoy it

Voima: Laiskaa pilkkaa

Degrowth-projekti

Yle Areena: Battle 31.3.2016 Paavo Järvensivu vs. Antti Rinne

Kurahousut jalkaan, vesileikit alkaa!

Leikkipuistot ovat täynnä näitä kevään ihanimpia tai ehkä sitten vihatuimpia lasten suosikkeja. Tänään puistossa  eräs vanhempi herrasmies totesi, osoittaen sanansa minulle ja isommalle lapselleni sekä ilmeisesti lapsenlapselleen, "onhan se vaikea pysyä pois lätäköstä, kun toiset näyttää huonoa esimerkkiä". Kerroin hänelle, että meidän lapset saa leikkiä vedessä, seuraavalla kerralla kannattaa heidänkin laittaa kuravaatteet niin ei tartte kieltää. Ja kerroin myös omalle lapselleni, että hän ei todellakaan ole huono esimerkki. 

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta tänä keväänä kun lätäköistä nauttivia lapsiani katsotaan paheksuen leikkipuistossa. Samaan hiljaiseen halveksuntaan ovat syyllistyneet myös paikalliset perhepäivähoitajat. Ymmärrän, että he eivät voi sille mitään, jos vanhemmat eivät ole hoitopäivää varten pukeneeet säänmukaista vaatetta, mutta sitä en ymmärrä miten heidän harminsa olisi minun lasteni vika. 

Vinkiksi siis kaikille:

 Leikkipuistoissa näyttää keväällä tältä. 

Antakaa lasten nauttia vedestä!

Sosiaalista elämää ja täysmaitoa

Tähän viikonloppuun onkin mahtunut sitten kaikenlaista. Kaveritreffejä, liikuntakerhoa ja lyhyt sairaalareissu.

Koska emme käy perhekerhoissa eikä lapset ole päiväkodeissa täytyy sosiaalista elämää järjestää muulla tavoin. Alkuviikosta kävimme esimerkiksi Pikkukakkosen puistossa heti aamupalan jälkeen, jolloin puistossa on paljon muitakin leikkijöitä. Muina päivinä leikittiin lähipuistossa perhepäivähoidossa olevien lasten kanssa ja kotipihassa ja naapurin pihassa lähiseudun lasten kanssa. Yhdet kaveritreffitkin viikkoon mahtui, aikuisseuraa äidille ja samanikäisiä lapsia leikkikaveriksi lapsille. Kotihoidossa olevalla lapsellakin siis on sosiaalista elämää ja kavereita, vaikka ei käyttäisikään varhaiskasvatuksen palveluita. Eikä aikuinenkaan jää ilman ikäistään seuraa, kun kotiäitejä on muitakin ;)

Tällä viikolla myös askarreltiin pääsiäiskoristuksia, raeruohot purkkiin kasvamaan, noita kattoon roikkumaan. Pajunvitsoja lähikosteikosta ja yhdessä koristeltiin, vaikkakin virpomiset meiltä tällä kertaa jäi.

Perjantai-iltapäivänä käytiin Näsinneulan akvaariossa, ajattelin, että sen verran kallis kohde on, ettei sinne suuria lapsiryhmiä kuitenkaan tule. 10e sisään kaikilta yli 100cm korkoisilta siitä huvista, että saa katsella kaloja parissa huoneessa. Mielenkiintoinen paikkahan se akvaario lapsista varsinkin oli, värikkäitä kaloja ja sähköankerias, trooppinen ukkoskuuro allas, piraijoita, ison kalan ruoto, suomalaisia ruokakaloja, sammakoita...

Lauantai-aamuna oli se ainoa kerho missä me käymme, eli liikuntakerho. Olemme ajatelleet, ettei lapsia tuoda liikkumaan kovin herkästi, jos ovat puolikuntoisia ja tämän kertainen liikuntakertakin oli ulkokentällä. Iltapäivällä piti vielä lähteä vanhemman kanssa viettimään äiti-lapsi aikaa elokuviin, mutta suunnitelmiin tuli muutos, vatsatauti iski meihinkin.

Yleensä esikoiselle vatsataudit ovat hankalia ja ollaan useita päiviä nesteytyksessä sairaalassa, Tällä kertaa kuitenkin selvittiin vähällä, yö tarkkailussa eikä tippaakaan tarvittu. Hetki sitten ollaan siirrytty juomaan luomu täysmaitoa ja joissakin tutkimuksissa sen on huomattu vaikuttavan vatsatauteihin. En tiedä oliko siitä nyt kyse, vai jostain muusta syystä nyt helpompi tauti kuin aiemmin. Kukaan muu perheestä ei tautia saanut.

Tässä jokaiselle vähän pohdittavia tutkimuksia maidosta ja maitorasvoista, laitan vielä lyhyesti jokaisen tutkimuksen pointit.


Milk fat and gastrointestinall illness, 1984

Vähärasvaista maitoa juoneilla lapsilla oli 5-kertainen riski sairastua lääkärin hoitoa vaatiavaan vatsatautiin täysmaitoa juoneisiin lapsiin nähden. Tutkijat pitävät arveluttavana rasvattoman maidon vientiä kehitysmaihin, joissa muutenkin esiintyy paljon ripulisairauksia.

Bovine milk fat components inhibit food-borne pathogens, 2002

Rottatutkimus. Lehmän maidon rasvahapot C-10 ja C-12 suojelevat vatsataudeilta.

Consumption of unprocessed cow’s milk protects infants from common respiratory infections, 2015

Laaja eurooppalainen tutkimus lehmän maidosta, mukana myös suomalaisia. Tutkittiin, onko lehmänmaidolla ihmislapsille samankaltaisia vaikutuksia kuin äidinmaidolla. Raaka maito, keitetty raakamaito ja luomu täysmaito suojaavat vauvoja henkitystieinfektioilta. Koska raakamaidon infektioilta suojaava vaikutus oli paras, tulisi sen käyttöä tulisi ehdottomasti suosittaa, mikäli keksittäisiin jokin parempi keino kuin pastörointi raakamaitoon liittyvien riskien minimoimiseksi. UHT käsitellyllä maidolla ei ollut infektioilta suojaavia ominaisuuksia.

Milk fat globule membrane isolated from buttermilk or whey cream and their lipid components inhibit infectivity of rotavirus in vitro , 2013

Maidon rasvapalleroiden kuorikerros ehkäisee rotavirusta. (MFGM = milk fat globule menbrane)

Kari Salminen: Maito suojaa sydäntä. Duodecim 2007

Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review, 2012

Yhteispohjoismainen tutkimuskatsaus ylipainoon ja vyötärön ympärykseen vaikuttavasti ravintotekijöistä. Suomesta mukana ja ensimmäisenä mainittuna kirjoittana Mikael Fogelhom. Tutkimuksessa huomattiin, että maitorasvaisto saattaa olla hyötyä painonhallinnassa, eikä ainakaan haittaa. Rasvattoman maidon vaikutus painoon oli neutraali. Suurin hyöty kuitenkin saavutettiin kuituja syömällä.

High dairy fat intake related to less central obesity: A male cohort study with 12 years’ follow-up , 2012

12 vuoden seurantatutkimus Ruotsista. Rasvaisen maidon, voin ja kerman käyttö vähentää keskivartalolihavuuden riskiä, kun taas rasvattoman maidon käyttö sekä voin ja kerman välttäminen lisää riskiä keskivartalolihavuuteen.


Total and Full-Fat, but Not Low-Fat, Dairy Product Intakes are Inversely Associated with Metabolic Syndrome in Adults , 2016

Brasilialainen tutkimus. Täysrasvaiset maitotuotteet liittyvät pienempään metabolisen syndrooman riskiin. Tutkijat eivät tue käsitystä, että maitorasvoja tulisi välttää.

Dietary intake of saturated fat by food source and incident cardiovascular disease: the Multi-Ethnic Study of Atherosclerosis, 2012
Tutkijat perehtyivät ravintosuositusten mukaiseen hypoteesiin, että tyydyttyneet rasvat (kovat rasvat) olisivat yhteydessä valtimokovettuma tautiin. Eläinrasvan osalta näin olikin, mutta maidon rasva sen sijaan oli suojaava tekijä.

Differences in the prospective association between individual plasma phospholipid saturated fatty acids and incident type 2 diabetes: the EPIC-InterAct case-cohort study, 2014 Laaja eurooppalainen tutkimus, jossa tutkittiin tyydyttynyiden rasvahappojen yhteyttä diabetes kakkosen esiintymiseen. Lehmän maidon rasvahapot 17:0 ja 15:0 olivat yhteydessä pienempään riskiin. Mainittiin myös, että aiemmat todisteet eri rasvahappojen vaikutuksista olivat pieniä otoksia. Aiemmat tutkimukset yhdistävät kovat rasvat suurempaan riskiin (suomalaistutkimuksessa 34 diabetestapausta, tässä 12 123)

Ulrika Ericson: Rasvaiset maitotuotteet, mutta eivät rasvattomat, yhteydessä pienempään 2-tyypin diabeteksen riskiin, 2014

Circulating Biomarkers of Dairy Fat and Risk of Incident Diabetes Mellitus Among US Men and Women in Two Large Prospective Cohorts, 2016
Rasvaisen maidon käyttö yhteydessä pienempään diabetesriskiin. Tutkimuksesta lisää juttua täällä Ravitsemus ja tervyes: Harvard professori lopettaisi vähärasvaisten maitotuotteiden suosittelun

Dairy consumption in association with weight change and risk of becoming overweight or obese in middle-aged and older women: a prospective cohort study, 2016
Rasvaisen maidon käyttö saattaa suojata ylipainolta.

Association of consumption of products containing milk fat with reduced asthma risk in pre-school children: the PIAMA birth cohort study, 2003 Hollantilainen tutkimus. Täysmaitoa tai voita käyttäneillä lapsilla pienempi astmariski.

Increased Dietary Intake of Saturated Fatty Acid Heptadecanoic Acid (C17:0) Associated with Decreasing Ferritin and Alleviated Metabolic Syndrome in Dolphins. 2015

Delfiinitutkimus, jossa alunperin oli tarkoitus selvittää rasvahappojen saannin eroa vapaudessa ja vankeudessa elävillä delfiineillä. Tutkimuksessa huomattiin, että vankeudessa olevilla delfiineillä oli vapaudessa eläviä enemmän metabolista oireyhtymää. Vankeudessa elävinen delfiinin ruokintaan käytettävien kalalajien rasvat eivät sisältäneet C-17 rasvahappoa (margariinihappo). Vapaudessa elävien delfiinien ruokavalio oli monipuolisempaa. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että vapaudessa elävät delfiinit pystyvät säätelemään esi-metabolista oireyhtymää syömällä C-17 rasvahappoa sisältäviä kaloja. Vankeudessa elävien delfiinien ruokavalion korjaus myös vaikutti niillä esiintävään metaboliseen oireyhtymään. Tutkijat esittivät mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että onko maitorasvojen eliminointi ihmisten ruuasta myös yksi syy siihen, miksi metabolinen oireyhtymä (ylipaino, riskitekijä mm. diabetekselle) on lisääntynyt. Maidon rasvat sisältävät paljon C-17 rasvahappoa. He kysyvät kysymyksen: Onko rasvattomien maitotuotteiden suosiminen sittenkin virhe?

Yleissivistystä lapsen ehdoilla

Vastoin omia periaatteitani mentiin kuitenkin alkuviikosta kirjastoon. Virhearviointi. Siellä oli tottakai päiväkotiryhmät retkellä. "Vältä isoja ryhmiä, älä mene loma-aikojen läheisyydessä lasten kohteisiin". Eihän me meinattu mahtua sekaan!

Lasten tietokirjapuolelle kuitenkin väljemmin mahtui. Ja 4v keräsi kokonaisuudessaan tällaisen saaliin: luonnontietoa, historiaa, matikkaa ja ihmisen biologiaa, äidinkielikin tulee tässä kaiken ohessa.

Eihän 4-vuotiaana vielä tarvitse eskarin matikkaa osata, mutta häntä muutenkin kiinnostaa nyt numerot ja pikkutehtävät sekä varsinkin puuhakirjat, niin tuo eskarin matikka on hänelle just sopivia. Ihmisen biologiakaan ei oo hänelle uusi juttu, tietää jo miehellä on lapsisiemenpussit ja miksi ruoka suolistossa muuttuu. En kiellä häntä oppimasta asioita, joista hän on kiinnostunut, vaikka jätän vielä jotain yksityiskohtia kertomatta.

Aika ennen massan mukaan menemistä on juuri parasta aikaa vahvistaa lapsen omia mielenkiinnon kohteita.

1v:n valinnat:

Ikeen alla kotosalla?

Feministit ovat useita vuosia taistelleet naisten tasa-arvon puolesta, erityisesti työelämässä. Nykyään aikalailla samasta työstä maksetaan sama palkka sukupuolesta riippumatta. Nykyään feminististä taistelua naisten puolesta tarvitsevatkin kotiäidit. Sillä naisen oikeus mennä töihin on jossain kohtaa ymmärretty niin, että kotiäitiys on paheksuttavaa perinteisten sukupuoliroolien ylläpitoa.

Mitä väärää perinteisessä työnjaossa on? Eikö sitä voida ajatella myös tasa-arvoksi sukupuolten välillä silloin kuin kyseessä on molempien osapuolten yhteinen valinta? Nyt kun feminismin ansiosta länsimaisilla naisilla on vaihtoehtoja, onko feminismin vastaista valita perinteinen roolijako? Ja tarkoittaako perinteinen työnjako nykyaikanakin sitä, että kotiinjäävä osapuoli tekee kaiken muun paitsi palkkatyön?

Naisten asema työmarkkinoilla, naisten sentit ja miesten euro, tuloerot puolisoiden välillä, naisten pieni eläke tai naisvaltaiset alat ovat kaikki ongelmia yleensä tutkijoille tai joillekin feministeiksikin itseään kutsuvillekkin - tai vaan myyvä aihe medualle. Kotiäiti ei näiltä ihmisiltä saa ymmärrystä, korkeintaan alentuvan hymyn ja he pakon edessä myöntävät, että "voi niinkin valita, mutta oletko ajatellut omaa taloudellista toimeentuloasi, jos...?" (=osaltasi olet sukupuolten välisen tasa-arvon tiellä).

Kotiäitiys ei kuitenkaan tarkoita miehen ja naisen välistä epätasa-arvoa silloin kuin molempien panosta perheelle arvostetaan. Jos kuvitellaan, että naiset ovat nykyäänkin ikeen alla kotosalla, niin aliarvioidaan kotiin jääviä naisia. Se on sitä nykyajan "tytöttelyä". Vaikka voihan asian kääntää niinkin, että kotona oleva nainen vaan käyttää miestään hyväkseen: mies tekee työt ja nainen "lomailee".

Onko niin, että naisen arvo mitataan rahassa, jonka hän tienaa ja miehen sillä, kuinka paljon hän tekee kotitöitä? Sekö on sitä tasa-arvoa?

Meillä asuu siinä tapauksessa supermies <3


Juttuja luettavaksi, tuleeko muillekin näistä sellainen olo, että yleisesti pyritään vahvistamaan käsitystä, jossa raha = tasa-arvo?

YLE: Norjalaistutkijat: Poistakaa kotihoidontuki!

Iltalehti: Lännen Median selvitys: Äidin euro on vain 62,5 prosenttia isän eurosta

HS: Miksi naiset tienaavat yhä vähemmän kuin miehet?

EK blogi: Naisen euro on 97 senttiä

Kauppalehti: Naisen euro tasan sama kuin miehellä

Taidekasvatusta ja muumikulttuuria

Eilen aamuna kävin 4v:n kanssa Tampereen taidemuseossa. Vaikka juuri edellisessä kirjoituksessa sanoin, että vältetään loma-aikoja :D No ajattelin, ettei taidemuseo hiihtoloman ensimmäisen päivän aamuna klo 11, välttämättä ole se kaikken vilkkain lastenkohde.

Museossa järjestettiin Hosulin toiminnallinen kierros, ikäsuosituksena yli 5v, mutta lapsi halusi mukaan niin kysyin, jos pääsisi. Aluksi kierrokselle näytti olevan lähdössä muitakin alle 5-vuotiaita, mutta jostain syystä kääntyivät heti alussa ympäri. Kierrokselle osallistui meidän 4v:n lisäksi muutama kouluikäinen. Kuljin kyllä mukana, jos tarvitsi välillä varmistaa missä äiti on ja mitä pitää tehdä, mutta pääosin 4v kulki kierroksen ihan täysin itse Hosulin ohjeiden mukaan.

Kierroksella tutustuttin Tove Janssonin piirroksiin ja maalauksiin sekä tutkittiin muumitalon pienoismallia ja etsittin Hosulin kadottamaa peltipurkkia. Tästä voi ilmoittautua seuraaville kierroksille. Hosuli antoi myös tehtäväksi piirtää itsensä mallista. Tämä on 4v:n piirros elävästä mallista, minusta aika hyvä:

(Alkuperäisen Hosulin näet linkistä)

Todella ylpeä olin 4v lapsestani, joka jaksoi osallistua koko kierrokseen (45min) ja kuunnella ja keskittyä vetäjän ohjeisiin koko kierroksen ajan. Lopuksi jäätiin vielä yhdessä hetkeksi tutkimaan muumimaailmaa.

Ps. Museosta lähtiessä käytiin pesemässä kädet, en nähnyt kenenkään muun niin tekevän ;)

Lapsen vastustuskyky ei kehity, jollei pienenä sairasta!

Vai... Mitenkäs se menikään? On joitakin tauteja, joissa väittämä pitää paikkansa. Esimerkiksi vesirokko olisi fiksumpaa sairastaa pienenä kuin aikuisena (jollei aio rokottaa). Mutta yllä oleva väittämä ei koske flunssia, korvatulehduksia ja vatsatauteja. Niitä ei ole järkevä sairastaa pienenä sillä perusteella, että sairastaminen kehittää vasta-aineita elimistöön.

Toki, jokainen sairastamiskerta kehittää vasta-aineita ja vasta-aineet suojaavat seuraavia samoja infektioita vastaan. Mutta virukset ja taudit muuntuvat. Jännä, että usein ihmiset ymmärtävät tämän influenssan kohdalla, mutta lapsuuden nuhakuumeiden kuvitellaan suojaavan koulu- ja aikuisiän sairasteluilta. Bakteeritulehdukset ja niihin määrätyt antibiootit nostavat bakteerien antibioottiresistenssiä. Vatsatautien osalta pienet lapset kuivuvat helpommin kuin aikuiset, vaikka niissäkin ensimmäinen kerta on pahin. RS on aikuisena pikkuflunssa ja pikkulapsen voi viedä sairaalaan. Toisin sanoen: jos sairastaa varhaislapsuudessa paljon se voi suojata parhaimmillaan muutaman vuoden saman viruksen aiheuttamalta infektioilta, mutta voi olla niinkin, ettei keväällä sairastettu suojaa enää syksyllä. Erilaisia taudin aiheuttajiakin on niin monia ja samastakin viruksesta voi olla satoja eri muotoja, että yhtä vastaan saatu suoja ei suojaa toista taudinaiheuttajaa vastaan - ainakaan täydellisesti.

Pienenä on järkevä sairastaa vain sellaiset taudit, jotka myöhemmin olisivat merkittävästi pahempia ja joista saadut vasta-aineet suojaavat pitkiä aikoja. Taudilta, joilta voi suojautua rokottein ovat sitten vielä eri asia. Lapsuudessa sairastetut useat hengitystieinfektiot on mm. yhdistetty aikuisiän metabolisen oireyhtymän ja korvatulehdukset luetun ymmärtämisvaikeuksien kohonneeseen riskiin. Antibioottikuurit ja toistuvat vatsataudit rasittavat suolistoa ja voivatkin olla yksi syy suolistosairauksien lisääntymmiselle. Antibioottien käyttö myös laskee elimistön omaa vastustuskykyä.

Merkittävin riskitekijä lasten sairastamisessa ovat päiväkoti-infektiot. Kansanterveyden kannalta lapsia ei siis tulisi hoitaa suurissa ryhmissä. Sama riski koskee myös avoimia kerhoja: mitä enemmän ihmisiä sitä suurempi infektioriski. Sekä päivähoidon, että avoimen varhaiskasvatuksen palveluiden osalta infektioita voisi vähentää noudattamalla tehostetun hygienian suunnitelmaa.

Miten kotihoidossa sitten voisi vähentää infektioriskiä ilman, että joutuu elämään eristyksessä muusta maailmasta? Niin katsokaas, kun välimuotojakin on. Kaikki tässä blogissa kerrotut jutut tehdään meidän periaatteiden mukaan, sairastetaan harvoin eikä pidetä lapsia kotona lukkojen takana ;)

Hyvä käsihygienia on tärkeää. Kädet pestään saippualla aina sisään tullessa, ennen ruokaa ja vessassa käynnin jälkeen sekä tietty aina kun ovat likaiset. Samoin kerhosta/kylästä tms. lähtiessä. Käsidesi mukana julkisilla paikoilla ja sen käyttöä tehostetaan myös kotona, jos lähistöllä liikkuu infektioita. Silloin käytetään vähintään sisään tullessa. Käsidesi tehostaa saippuapesua, ei korvaa sitä.

Ehkä vieläkin tärkeämpää on välttää kontakteja henkilöiden kanssa, jotka voivat tartuttaa. Tämä olisi ihmisille muutenkin järkevämpi tapa, sillä myös kaikki taistelut pöpöjen tappamiseksi luo niille painetta muuttua vastustuskykyisemmiksi, ja niiden tuhoaminen tappaa samalla myös joukon hyviä mikrobeja. Kaikista parasta olisi vain estää tartunta. Kaikkea ei voi eliminoida eikä kaikkea etukäteen tiedä. Se, että välttää oireilevia ei poista ennen oireita tapahtuvia tartuntoja. Mutta meille ei tulla kipeänä kylään, me ei mennä kipeänä kylään eikä mennä vierailulle, jos tiedetään, jonkun olevan kipeä. Mahataudeissa vältetään kyläilyä vielä 1-2vk oireiden loppumisesta. Jos kuullaan, että joku jota juuri tavattiin on sairastunut, ei mennä kylään toiseen perheeseen.

Infektioaikaan vältetään lapsille suunnattuja kohteita, kuten hoploppia ym. ja pyritään pitämään leikit muiden lasten kanssa ulkona. Retket museoihin ja lasten kohteisiin pyritään ajoittamaan arkeen hiljaisempaan päiväsaikaan, ei lähelle koulujen loma-aikoja (vaikkakin tässä olisi parantamisen varaa).  Kaupassa ei desifioida kärryjä, mutta lyhyillä reissuilla lapsilla on hanskat käsissä. Lapsille opetetaan, ettei leluja tai sormia laiteteta suuhun - eikä niitä hanskoja imeskellä kaupassa. Kerhoista valitaan mieluummin liikuntaryhmät kuin askartelut, sillä puolikuntoisia lapsia ei niin helposti tuoda liikkumaan. Valitettavasti ohjaajat joskus pitävät itseään reippaana tullessaan vetämään tuntia flunssaisina. Vältetään ne mitä tiedetään, eihän me tiedetä onko kauppajonossa meitä ennen olevan asiakkaan lapsi kotona vatsataudissa tai sitä millaisissa perheissä kirjaston kirjat on ennen meitä olleet.

Lyhyesti: Ne mitä ei voida välttää, pestään käsistä pois.

Eletäänkö me sitten liiallisessa puhtaudessa ja aiheutetaan hygieniateorin mukaan astmaa ja allergiaa? En sanoisi niin, sillä meillä on koira ja kolutaan maata ulkona kesät ja talvet.  Ja no, ei meillä ole ihan niin siistiä ja puhdasta kuin voisi olla. Jostain syystä infektioiden välttäminen liitetään kaikkien mikrobien, bakteereiden ja allergeenien välttämiseen sekä pakonomaisee tarpeeseen pitää ympäristönsä kliinisen puhtaana. Se ei ole sama asia. (Kaikki tutkijat eivät pidä maatilojen likaisuutta suojaavana tekijänä, vaan sanovat, että tilamaito saattaa suojta lapsia allergioilta ja astmalta. Lähteet tekstissä, jossa kirjoitan maidosta)

Luettavaksi ja pohdittavaksi:

Elimistön vastustuskyky, immuniteetti

Virussodassa on vain torjuntavoittoja

Antibiootit ja lapsuuden infektiot eivät avain allergioihin. Terve.fi sivustolta. Tekijänoikeudet kieltävät suoran linkin, etsikää siis itse.

Does the use of antibiotics in early childhood increase the risk of asthma and allergic disease?

Otitis Media in Children With Learning Disabilities and in Children With Attention Deficit Disorder With Hyperactivity (Välikorvan tulehdukset yhteydessä oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin)

Lapsuusiän infektiot yhteydessä metaboliseen oireyhtymään aikuisena

Childhood Infections, Socioeconomic Status, and Adult Cardiometabolic Risk, 2016 Matalamassa sosioekonomisessa luokassa eläneiden lapsuusiän infektiot yhteydessä sydänsairauksien riskitekijöihin aikuisuudessa. Suomalaistutkimus.

Lemmikkikoira ja maatilan eläimet suojaavat lasta astmalta


IL 10.6.2016: Siljan norovirus uutta tyyppiä

Sosiaalisia taitoja opettelemassa

Jostain syystä kai ajatellaan, että kotihoidossa olevat lapset kököttävät vanhempineen kotona neljän seinän sisällä keskenään tekemättä mitään. Lapsen sosiaaliset taidot eivät kehity. Väärin. Niin totaalisen väärin :)

Kotihoidossa oleva lapsi opettelee vanhemman tukemana sosiaalista kanssakäymistä aina kun tapaa muita ihmisiä. No missä niitä sitten muka kotona ollessa tapaa?

Kaupassa. Puistossa. Liikuntaryhmässä. Museossa. Uimahallissa. Kirjastossa. Mummolassa. Kylässä. Neuvolassa. Jäähallissa. Eläinpuistossa. HopLopissa. Kavereiden kanssa leikkiessä. Vain mielikuvitus on rajana sille millaista kotihoitoa kukakin vanhempi toteuttaa ja missä tilanteissa lasta rohkaistaan olemaan tekemisissä ihmisten kanssa.

Me opeteltiin eilen sosiaalisia taitoja ja eri elämäntilanteesaa olevien ihmisten kanssa olemista dementiakodissa. Poika tuossa yksi iltapala sanoi, että "äiti haluaisin käydä joskus vanhainkodissa". No mitäpäs siinä sitten, lapset nukkumaan ja sähköpostia läheiseen dementiakotiin. Eilen mentiin. Asukkaista oli kiva katsella lasten touhuja ja lapsista kiva esitellä duplorakennelmia iäkkäimmille ihmisille. Poika kysyi lähtiessä, että joko heti ruuan jälkeen voidaan tulla takaisin tai ainakin huomenna? 

Niin muuten, 4-vuotias sai erityisesti kehuja laajasta sanavarastostaan sekä laskutaidoistaan ja henkilökunta kysyi olemmeko käyneet muuallakin, kun molemmat lapset niin luontevasti ottivat kontaktia vanhuksiin. Tämä oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen kerta.